Kerttumme tuli! Ja – itki syvimmän tunnon vallassa itkunsa Momman ruumiin vieressä. Ja viipyi siellä kauan yksin. Siinä tytössä on jotain hyvin syvää. Ihanan kirkas ja lämmin aamupäivä. –
Klo 2:lta pilveilee. Sitten sataa hetkisen.
– – –
Olimme Paavon kanssa kirkossa. Hän erittäin halusi sitä. Ja minä olin sydämessäni iloinen, että hän sitä halusi.
– – –
Luen H.S:sta Ritavuoren vastauksen Nevanlinnan välikysymykseen koskeva R:n Tamp. puhetta oikeiston vallankaappausvehkeistä. Rn vastaus oli hyvä. Nevanlinnan puolustus ja hyökk. kurjan nolo. Vielä nolompi kun hän sanoi tarkoittavansa sillä ”poliittis-pedagogista kouluutusta.” Siinä mulla on mies antamaan kasvatusta politiikassa! Mies, joka 1905 senaattorina harjoitteli kirjoittamaan nimensä – venäjäksi! Suomen senaatissa. Ja – nyt hän, muka, ei mene senaattiin!
”Jumalan johdatus.” Mitä enempi ajattelen n.s. ”Jumalan johdatusta”, sitä selvemmin huomaan siinä toimivan johtavan järjen. Miksi se, järkevyys, esiintyy havaittavampana, ymmärrettävämpänä toisessa kuin toisessa tapauksessa, sitä en käsitä, mutta tosiasian huomaan.
Ja kuinka ahdas on ihmisten näköpiiri tänäkin päivänä. Kaikkien! Me taistelemme kuolemaan tuomittujen elämänarvojen ja aikansa eläneitten käsitteiden hengissäpysyttämisen puolesta. Vaikka ilmeisesti Jumalan tahto ne on tuominnut. Menettelemme aivan samoin kuin lapsi, joka itkee, kun talven leikkien ”jäädytetty laskiaisahde” tahi lumiukko sulaa kevään auringossa. Kuin nainen, joka taistelee maalin avulla vanhuutta vastaan. Kuin mies, joka katkeroittuu siitä, että hänen oma poikansa on häntä väkevämpi. y.m.
Arvojen kumous täytyy olla väkivaltainen, kun ihmiset taistelevat vanhentuneitten puolesta mielettömyyteen asti.
Jos kulttuurin etuvartijosto, sivistynyt luokka, raivaisi pois ennakkoluuloja tieltä, kulkisi etunenässä, muodostuisivat kumoukset aivan kivuttomiksi. Mutta nyt on niin hullusti, että sivistyneistö itse tarrautuu kiinni valtakäsitteeseen, yrittäen pitää kehityksen jarrusta, pysäyttää kehityskulku sille asteelle, jossa heidän ”lumiukkonsa” seisoo kukoistavimmillaan.
Edistyksen täytyy siis kulkea heidän valtansa ylitse, murskaten, sulattaen, jonka jälkeen tulevat uudet tekijät, jotka rakentavat sulaneen lumiukon tilalle kenties kukkatarhan.
Ajatella esim. miten ihmiset taistelevat koristusten puolesta, ulkonaisen loiston puolesta, nautintovapauden puolesta – esim. sisäisen kauneuden, täyspitoisuuden ja yhteiskunnallisen köyhyyden poistamispyrkimyksiä vastaan! Ensin ”Minä”, käyköön muiden miten tahansa! Vaikka yhteiskunta jo laatii lakia ja lukee tuomiota sellaiselle minälle, tuomitsee sen oikeudettomana kahleisiin. (Vert. meidän jobbarilait.)
– – –
Odotimme veljeäni perheineen yöjunalta, mutta ei tullut.