Jyväskylään saavuin klo ½ 7. Siellä oli Lohi, Kukkonen, Vesterinen ja Linna. Makasimme pari tuntia hotellissa. Sitten menimme Kivilinnan luo. Syötiin. Puhuin. Luulen että sain ihmiset ymmärtämään. Uuvuin.
Läksin puhuttuani kotimatkalle.
Kuka Suomen tasavallan presidentiksi? Minun ehdokkaani on professori R. Erich, – siksi, että mies tekee rehellisen ja perusteellisen vaikutuksen, on alallaan ensimäinen maassa kansainvälisen oikeuden tuntijana, ei ole niin sekaantunut monarkismin suoranaiseen ajamiseen kuin monet muut, nauttii oikeistonkin luottamusta, ei ole koskaan ollut ’’suomettarelainen’’, luultavasti saavuttaisi sosialistien puolelta suvaitsevaisuutta ja – meidän kannalta on ajettava sellaista asian ratkaisua, joka rauhoittaa ja sovittaa oikeistoa ja vasemmistoa. Luulen että hän on periaatteen mies ja rehellinen mies.
Luulen että Ståhlberg ei suostu ehdokkaaksi. Häntä en muuten pidä sopivana siksi, että hän ei ole jääkärien ja sotaväen suosima, – on vastustanut saksaliikettä, yleensä kankea diplomaatti; saa monarkistien jyrkän vastustuksen.
Mannerheim on mahdoton. Syntyisi sosialistien taholta niin voimakas vastustus, että se uhkaisi kapinalla. Meidän kannaltamme on hän ruotsalaisuutensa ja liiallisen ’’kuninkaallisuutensa’’ vuoksi mahdoton.
Erich on ainoa jota nykyhetkellä voi vakavasti ajatella monarkisteista. Luulen että maalaisliittolaisten on alettava ajaa tätä ehdokkuutta.