Komiteassa syntyi ensi kiista siitä, oliko hallituksen jäsenten edesvastuulain 8 §:lässä armahdusoikeus annettava eduskunnalle, vai jäävä tuomioistuimen puoltamalla esim. venäläiselle kenraalikuvernöörille. Puolsin innokkaasti sitä eduskunnalle oli tuleva korkein armahdusoikeus. Äänestettäessä puolsi 5 ääntä 5ttä vastaan. Meidän ehdotuksemme tuli vaihtoehtona mietintöön. Onko oikeudenkäynti näissä asioissa julkinen? Keskustelussa katsottiin että niin pitäisi olla, mutta siitä ei katsottu olevan syytä laissa mainita. [- -] 10 § koskeva sitä, että lain käyttöä koskevasta toimenpiteestä älköön muistutusta tehtäkö, olin jo jaostossa ehdottanut pois. Nyt uudistin ehdotukseni Kotosen kera. D-K. yhtyi nyt poistamista kannattamaan. 8 § poistettiin 6 ään (D-K.) 5ttä vastaan.
Vrede kysyi onko tarkoitus nyt alistaa senaatin oikeusosastonkin yli? Selitettiin että ei. 9 §:lässä puolustin ent. muotoa ”Senaatin varapuheenjohtaja” vastaan ”Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja”. Viime mainittu muoto voitti 8 ä 3 vastaan.
11 § puolsin että laki olisi perustuslakina. Pykälä tuli 10:ksi. Äänestyksessä säädettiin laki perustuslaiksi 8äänellä 3 (sos.) ääntä vastaan.
Lakiehdotus oli näin loppuun säädetty ensi lukemisessa.
Nyt otettiin keskusteltavaksi Valtiopäiväjärjestyksen 32 § koskeva interpellatsionioikeutta. Kotonen esitti sosialistien ehdotuksen §:län uudeksi muodosteluksi.
33 §:lää ehdotti Sirola korjattavaksi niin, että siinä ei tarvitsisi viitata eri lakiin. Ja että siinä määrätäisiin hallituksen jäsenelle velvollisuus luopua saatuaan epäluottamuslauseen.
[- -]
Illalla oli täysistunto, jossa Tokoi piti val-tiol-lisen puheen. Mikään erikoinen ei se ollut, mutta verrattain rauhallisen sävynsä vuoksi merkittävä. Oli hauskaa panna merkille että mies, joka, jos hän nyt olisi tuon puheensa pitänyt sosialidemokratisena edustajana, olisi siihen sisällyttänyt vahvan annoksen porvari-haukuntaa, nyt esiintyi luokka-aineksia sovittavana. Sellaisenaan siis: asema velvoittaa. Odotan uteliaana mitä Valpas ja Kuusinen Työmiehessä sanovat. Ainakin jälkimmäisen naamasta hehkui myrkkyä, harmaata vihaa. Tannerin elintarveselostus oli yhtä sovittava ja rauhallinen. Sosialidemokratinen kärki oli peitetty pumpuliin ainakin – ellei heitetty kokonaan romukoppaan. Tämäkin on tärkeä valtiollinen opetus.
Elintarveasiassa muistuttelimme me maalaisliittolaiset, minä, Lantto ja Luopajärvi elintarvelain maanviljelijöihin kohdistavista puutteista. Merkille pantavaa: suomettarelaiset ja nuorsuomalaiset vaikenivat kuin muuri!