Perustuslakivaliokunta kokoontui klo 10. Mutta sosialisteja saapui sangen hitaasti, niin että vasta ½ 11 saatiin varajäsenistä niin paljon että voitiin istua. Otettiin käsiteltäväksi Talousvaliokunnasta tullut kysymys: missä määrin on katsottava olevan laillisia edellytyksiä käsitellä hallituksen esityksiä n:o 1 ja 2; sekä milloin ehdotus nyt voidaan eduskunnalle tehdä lakiehdotusten vahvistamisesta tai voimaansaattamisesta.
[Kysymys oli ongelmallinen, koska myöntävä vastaus olisi voitu tulkita Venäjän väliaikaisen hallituksen laillisuuden tunnustamiseksi, jota sosialistit ja täyttä eroa Venäjästä tavoittelevat porvarit eivät halunneet. ”Lojalisteja” johti Ståhlberg, jonka laajaan perusteluun Alkio, kylläkin varauksin yhtyi: ”Alkio uudisti lauantaisen lausuntonsa yhtyen pääasiassa Ståhlbergille. Ehdottomasti laillista pohjaa meillä ei ole. Elämme vallankumouksen hyökylaineissa. On sovitettava etumme ja lakimme yhteen niin lähelle kuin suinkin. Emme tarvitse julkisesti tunnustaa väliaikaista hallitusta. Kansalliskokoukseen mennessä tilanne muuttuu. Silloin uusi murhe.”. Myöhemmässä puheenvuorossaan Alkio vielä ”tahtoi, ettei mietinnössä ainakaan tunnustettaisi Venäjän väliaikaisen hallituksen laillisuutta”.]
Komiteassa oli jaettu Laaksovirran luonnos ”Laki valtiotalouden perusteista”, joka oli tarkoitettu luonnokseksi sosialistien vastalauseeksi ja erehdyksessä tullut käsiteltäväksi.
(Tällä välin luki Paasikivi Venäjän väliaikaisen hallituksen lainopillisen neuvoston puheenjohtajan Kocoshinin [Kokoshkin] lau-sunnon senaatin alistuksesta saada valtansa laajennetuksi.)
Oli jatkettu lakiehdotuksen käsittelyä.
Tällä välin ilm. senaattori Tulenheimo Ståhlbergille, että komitealle tulee kiireellisesti käsiteltäväksi ehdotus valtiopäiväkauden jatkamisesta, sekä ehdotus, että johonkin käsillä olevaan lakiin lisätäisiin määräys että Suomen senaatin jäsenten tulee olla eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä, sekä mahdollisesti, että senaatin jäsenet nimittäisi kenraalikuvernööri. Asia ehd. säädettäväksi hallinnollista tietä.
Kuusinen vastustaa sellaista hallinnollista säädöstä, mutta puollustaa eduskunnan ja Venäjän väliaikaisen hallituksen keskeistä sopimusta.
Lilius: samaanhan se vie, jos eduskunta saa säätää lain. Samaa mieltä Kuusisen kanssa siitä, ettei hallinnollisella asetuksella tätä voi järjestää.
Paasikivi: Kuusisen ajatus uusi. Onko mahdollinen? Suostuisiko Venäjän väliaik. hallitus? Kun sopimus lakkaisi toisen tai toisen puolen ylössanomisella. Tuskin luovuttaisivat väliaik. lakien vahvist. antamista senaatille. Ei ole varmalla kannalla. Kenties Venäj. hallituksen kannalta oltaisiin taipuvaisia tekemään pitkälle meneviä myönnytyksiä. Näitä muutamia viikkoja olisi käytettävä.
Danielson-Kalmari. Se asiakirja joka äsken kuultiin sisältää selvän vastauksen Kuusiselle.
Väliaikainen järjestelykin vaikuttaisi lopulliseen. Meillä nyt on valittavan[a] joko: että eduskunta ei voi suostua mihinkään lakiin joka järj. senaatin ja Venäj. väliaik. hallituksen välit; siten kuitenkin että väliaikainen hallitus voi hallinnollisella asetuksella siirtää osan vallastaan senaatille; – tahi, että senaatti lähtisi jonkun verran muodostamaan tätä ehdotusta, joka Pietarista on tullut.
Mutta ei ole mitään järkeviä perusteita joilla voitaisiin vastustaa väliaikaisen hallituksen ehdotusta.
Muuten, muutokset Hallitusmuotoon, valtiosääntöön ovat sellaisia, joiden vahvistaminen on katsottava kuuluvan korkeimman valtiovallan luontoon. Kun ei meillä ole suvereniteettiä omassa maassa, lienee vaikea saada ketään ulkomaalaista, myös venäläistä, suostumaan siihen, että tämä valta siirtyisi heiltä.
Hyvä jos saataisiin järjestetyksi asiat niin, että perustuslait vahvistetaisiin Pietarissa, mutta budjetti ja muut lait täällä kenraalikuvernöörin eli ylikomisarjuksen ja senaatin kautta.
Kuusinen: D-K. ajattelee sitä mille kannalle tukevaisuudessa voitaisiin asettua. Mutta se olisi taantumusta sille kannalle, jota vastaan on 10 vuotta taisteltu; kaikki lakien vahvistus siirtyisi Venäjälle. Tahtoi väliaikaista sopimusta. Kaikki ehdotukset mitä nyt tehdään ovat hirveän muodottomia.
Kotosessa oli Kuusisen ehdotus herättänyt vakavia epäilyksiä. Kaikki lait tulisivat väliaikaisia. Ei uskonut, että väliaikainen hallitus tulisi tähän suostumaan. Asiallisimmalta tuntuu pysyä senaatin ehdotuksen puitteissa, ottaa niin paljon kuin saadaan.
Ståhlbergista näytti varmalta ettei nyt ole saatavissa venäläisiltä enempää. Paras olisi saada sellainen eduskuntalaki johon venäläiset ovat suostuneet.
Alkio: Taipuvainen siihen että käytetään tilannetta hyväkseen ja otetaan mitä saadaan. Joskin me nyt suostumme siihen taikka tähän väliaikaiseksi asiainjärjestelyksi väliaikaisen hallituksen kanssa, sillä ei ole ikuisen sopimuksen luonne. Vakavampi suhde syntyy vasta kansalliskokouksen kautta. Silloin on pidettävä varamme. Meidän on nyt toimittava vain, ettemme huomaa muutaman viikon kuluttua pyytä pyytäessämme mestanneemme koppeloa.
Paasikivi huomautti vielä Kuusisen väliaikaisesta sopimuksesta: jos se saataisiin ja senaatti niitä vahvistaisi, niitä tultaisiin muistuttamaan Venäjällä, jos reaktsioni tulee. Vain toisarvoisten lakien pysyväisyyden voisi jättää tällaisen vahvistuksen varaan.
[keskustelu jatkui päivälliseen]
Päivällisen jälkeen kokoonnuttaessa tuli senaattori Tulenheimo antamaan selityksiä ylempänä koskevien asiain johdosta. Senaatissa tultu siihen, että pitäisi toistaseksi jättää auki sen lain kohtalo, joka nyt on Pietarissa ja tyytyä hallinnolliseen asetukseen asiassa. Mutta hallinnollisella lainsäädännöllä ei voitaisi järjestää parlamenttarista edesvastuuta, jossa suhteessa siis perustuslakisäännös olisi suotava. Senaatti kenties voi muuttaa kantaansa ja tinkiä vaatimuksistaan saadakseen eduskuntalain. Mutta jos voitaisiin saada sellainen määräys lakiin, joka nauttii eduskunnan luottamusta, venäläiset ei voisi koskaan saada tänne senaattia, joka vastenmielisiä vaatimuksia panisi toimeen.
[keskustelussa mielipiteet menivät ristiin. Kun Danielson-Kalmari kritisoi Wreden mielipidettä, A. kirjoitti: ”Vapaaherra Vréden mimiikki on stuukattu ja nolo”.]
Alkio. Nopeasti hallinnollinen asetus ja ensin kuultava edusk. ryhmien mieltä. Jos senaatin vallasta saadaan edusk. laki, hyvä on, mutta siitä edusk. voi kauvan neuvotella. – – ehdotti, että interpellatsionipykälän ensi kappaleeseen sisällytetään määräys, että senaatin jäsenet tulee nimittää eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä.
Ståhlberg puolittain suostui. Kotonen kokonaan, -Lilius samoin ja kiireesti valmiiksi, minä samoin.
Siis alkuaan ”muodottomaksi” leimattu lisäys sai vielä lisämuodottomuuden, muta tarpeen vaatiessa tuntui hyvin sopivan.
Vrede vastusti tätä ”muodottomuutta” ja tahtoi eri lakia, johon sitte voi panna viisasta ja hullua.
Paasikivi ja Grotenfelt suostuivat.
Danielson-Kalmari puolsi asian panemista Valtiopäiväjärjestykseen.
Ståhlberg moitti, ettei siinä ole ainetta eri lakiin, joten siitä tulisi kuin hämäläisten kaappi, johon pitäisi etsiä, mitä sinne panna. Parempi siis panna Valtiopäiväjärjestykseen.
Vrede eihän se ole minkään laista että relatiivilauseessa toisessa laissa säädetään uusi tärkeä periaate. Se sietäisi uuden lain.
Ratkaistiin äänestyksellä pannaanko asia Valtiopäiväjärjestykseen vai tehdäänkö eri laki: Valtiopäiväjärjestykseen 7 äänellä 3 vastaan.
[jatkettaessa ylimääräisten eläkkeiden myön-tämisvaltuuksia koskenutta kiistaa Alkion ehdotus jäi vaille kannatusta. Hän jätti vastalauseen, johon Raatikainen yhtyi.]
[lehtileikkeitä: ”Työpäivän pitoon maataloustöissä”, Työmies, sekä ”Maataloudellisen elintarvetuotannon lisääminen”, senaattori Wäinö Wuolijoen selonteko; molemmat varustettu Alkion runsailla alleviivauksilla]