Nukuimme hyvin myöhäälle. Mutta niin kylmä oli, että vain hyvin vähä ihmisiä lie ollut kirkossa. Lämpömittari ikkunassa osoitti aamul-la 26°, nyt päivällä 24°, siis hieman hellittämään päin. Olen näinä päivinä lukenut Sigurd Vettenhovi-Aspan kirjaa ”Suomen kultainen kirja I” ja totta tosiaan, ”tunsin vereni kuumemmaks´”. Siinähän se nyt on: minulla on aina ollut se ajatus, että suomalainen kansan-runous, Kalevala, Kanteletar ja Loitsurunot heias-tavat niin korkeata muinaiskulttuuria, että Suomen kansalla on täytynyt olla jo ennen muinaisuudessa jo sangen korkea kulttuurikausi, josta tämä runous on kajastusta.
Jos minulla on nyt vuosikausia ollut sellainen omituinen vaisto, että Suomen kansasta on kohtalo pitänyt näinä 15 vuotena aivan erikoishuolta, säästäen ja herättäen sitä vastaisiin historiallisiin tehtäviin. Bobrikoff tuli tänne, pani lainkumouksillaan herätyksen alkuun; hävitti Suomen sotaväen juuri ennen japanilais-sotaa ja ennen maailman sotaa! Merkillisintä oli, että juuri Yrjö Koskinen puoluelaisineen joutuivat agiteeraamaan suomalaisia alistumaan venäläiseen asevelvollisuuteen. Jos se olisi tehty, siellä nyt olisivat Suomenkin miehet! Ja nyt vihdoin: tähän asti sota ei ole meitä koskettanut. Se on kohtalon säästämistä. Ja missään maassa koko maailmassa ei ole kansallista heräätystä tehty sillä repivällä vauhdilla kuin meillä viimeisinä 15 vuotena! Jotain varten tämä tapahtuu. Joku tehtävä 20nnen ja 21:sen vuosisadan rauhanhistoriassa Suomen kansalla on – jos vain emme veltostu, nuku ja anna ajan kiitää ohitsemme!
Klo 11:sta paistaa aurinko komeasti Kirkonkylän yläpuolelta ja pakkanen ikkunassa on 21°. Klo 12,15 auringossa 18°. Ilmapuntari oli eilen 780, nyt 773, Klo 3 oli 24° Koko päivänä ei näy juuri ollenkaan ihmisiä liikkeellä. Iltapäivällä oli useita tunteja 30°, sitten myöhemmin se aleni 26°. Illalla istuttiin yhdessä ja juotiin ruiskahvia, Anni luki. Kun olis vain Allikin kotona!