Nousemme terveinä. Menemme Annin kanssa kirkkoon. Tätä kirjoittaessani soivat kellot toisen kerran ja ”kellokeijut” tuovat tänne kutsun. Eilen illalla oli meillä herttainen, yksinkertainen jouluillan vietto. Alli tuli kamalasti väsyneenä ja hermostuneena. Mutta rakkaudella koetimme häntä kohottaa. Rukoilin Jumalaa hänen puolestaan. Ja – hän virkistyi. Lapsi raukka! hän kärsii siitä, että ”kauppa on niin tarkoituksetonta.”
– – –
Tulemme kirkosta. Siellä saarnasivat ylioppilas Jussi Sinnemäki ja pastori Lampo. Saaninkoskikin oli jo alttarilla.
On valitettavaa, että papeilla on niin heikko käsitys ihmisten sieluelämän laeista. Siitä johtuu että heidän tapansa puhua ihmisille on joko töykeän orjavoudin, tahi liehittelevän mielistelijän. Kirkolla kuitenkin olisi niin mainio tilaisuus hallita sieluja.
Mutta papit eivät kykene siihen. Ja syy on ehkä siinä, että heillä ei ole esikuvia, joten he ovat ajan joukkoihmisiä vain, itsekin.
Lämpömittari osoittaa 3 ast. lämmintä.
Hiljaista ja rauhallista. Ei ketään vieraita ihmisiä. ”Seuranpitoa” lasten kanssa. Allikin on virkistynyt.
Luen loppuun Rosendahlin elämän. Se on hyvin kirjoitettu, rehdistä, tunnontarkasta suomalaisesta. Sellaisia vain ei ole monia.