Komiteassa herätti valtioneuvos D-Kalmari kysymyksen, eikö valtakunnan säännössä olisi syytä ottaa seikkaperäisemmin harkittavaksi, mitä valtuuksia myöskin Suomella olisi silloin kun nousee kysymys Venäjän puolelta sotatilan julistamisesta. Minä kannatin. Ståhlberg vastusti, koska asiasta olisi mahdotonta tämän lain yhteydessä säätää. Toisessa yh-tey-dessä. [- -] Alkio: se juuri olisi sanottava, että Suomen lainsäädäntöjärjestyksessä on sotatila-ajan olojakin saatava säännöstellä [- -] että itsehallinnon, sisäisen itsenäisyyden kannalta on ehdottomasti välttämätöntä, etteivät venäläiset saa täällä maatamme käyttää sotatantereena ja järjestää täällä laitonta sotatilahallintoa, johon Suomen lainsäätäjillä ja hallituksella ei ole mitään sanottavaa. [- -] Ehdotti D-Kalmarin valiokuntaa, että asia saisi päättämättä lykkäytyä siksi, kunnes hallitusmuotoa ehditään käsitellä. Suomen sotaväestä.
Alkio ehdotti ettei §:lässä puhuta asevelvollisuudesta, vaan sotilasvelvollisuudesta. – Paasikivi melkein samaa.
D-K. katsoi. että myöskin miliissi on katsottava asevelvollisuudeksi.
Lilius: kai sotapalvelus tapahtuu yleisen asevelvollisuuden nojalla.
Paasikivi ei vielä usko että päästään yleisestä asevelvollisuudesta. Mitä tarkoitetaan olisi selvemmin sanottava. – Eräs Ruotsinmaalainen kirjoittaa että koko sotalaitos maailmasta tulee nyt hävitettäväksi, muuten ei vallat voi selvitä nykyisistä taloudellisista mahdottomuuksista. (Alkio: niin varmasti tuleekin käymään!). Kuka tietää, ei se mahdotonta (Puheenjohtaja: sitähän on puhuttu 2000 vuotta, mutta ei se ole vielä toteutunut ennen).
[- -] Vapaaherra Vrede kannatti minun ehdotustani. Vastusteli Paasikiven ajatusta, että Suomen sotaväki olisi pääasiassa meriväkeä.
Äänestyksessä lankesi ehdotukseni 5:llä äänellä 4:jää vastan (Vrede, Grotenfelt, Alkio, Paasikivi).
Komitea keskustelee ”ylipäällikkyys” ja ”ylin päällikkyys” -sanojen tulkinnasta.
Istumme Senaatin komeassa täysistuntosalissa. Seinällä Aleksanteri I ja II ja Aleksanteri III:nnen kuvat mahtavissa raameissaan. Nikolai II:nen on otettu alas seinältä, taulu kyljelleen kaadettuna ja kuva seinää vasten käännettynä työnnetty kattoa kannattavien pylväitten taakse. Osittain rikottuina lojuvat nurkassa kuvaraamin mahtavat korut, Venäjän valtakunnan vaakuna, valtakunnan omena ja valtikka, suuriruhtinaallinen kruunu, sekä raamit hajotettuina. Käyn niitä nyt juuri tutkimassa. Niin katoo maailman komeus! Äsken oli tämä ”kuva” varmaan ”pyhin” koko Venäjän valtakunnassa, Suomi siihen luettuna. Nyt se on tuolla nurkassa selkäpuoli lattialle päin, raamit pitkin lattia-reunoja rojuna. Mikä tämän muutoksen sai aikaan? Ajatuksen kääntyminen päin vastaiseen suuntaan. Ne ihmiset, sotaväki, joihin hän nojasi, ne kääntyivät häntä vastaan. Se teki vallankumouksen. Sellaisia ovat ihmiset! (Katso lisää siv. 159.) [viittaus myöhempään kuvaukseen Senaatin istuntosalin kunnosta]
[Lehtileikkeet ”Suomen maanviljelijäin yleinen kokous Helsingissä toukok. 28 ja 29 p:nä 1917”. ”Kerenski ja ”Respublika”-laivan miehistö”, ”Syömäviljan takavarikoiminen ja sen kulutuksen järjestäminen; senaatin kiertokirje elintarvelautakunnille ja vaalilautakunnille”, ”Suomen vapaus ja Venäjän hallituksen kanta” (O. V. Kuusisen, ”Työmiehestä”)]