Kesäkuun 17.
Olen siis 55 vuotias! Merkillistä, että juuri täksi päiväksi piti sattua tämä S.N.L. kokous Helsinkiin – masentamaan mieltäni. Onhan nuorisoseura-työ ollut koko elämälleni sisällön antava. Nyt näin, kuinka vähän arvoa sille antaa maan henkinen sydän. Mutta toiselta puolen osoittaa tämä taas sitä, kuinka vieras pääkaupungillemme on maaseutumme. Kuinka itsekäs pääkaupungin sielu on. Se todistaa maalaisliitto-ajatuksen syvän totuuden. Enkä minä sitä tässä valita, että aatteissani olisin erehtynyt, ei. Sillä maaseudun orpous, eläes-sään pääkaupungin ”muruista”, se on nyt tullut lahjomattomasti todistetuksi. Vaan sitä minä valitan, ettei pääkaupunki jäädessään yhä enemmän yksin, ettei se ala herätä. Se valmistaa sisällistä vallankumousta. Nämä helsinkiläiset eivät harrasta enää mitään, he vain anastavat ja myyvät.
Illalla tarjosin ryhmälle kahvit.
Kuulimme, että Jean Boldt on joukkoineen tänään mennyt Nikolain kirkkoon ja vallannut sen. Kirjotan siitä Ilkkaan.