Koko yön on rankasti satanut. Siis maa hedelmöityy. Mutta anarkia maassa käy yhä uhkaavammaksi. Sosialistit turvautuvat venäläiseen sotaväkeen pakottaakseen lakkoihin maatyöväkeä ja ryöstääkseen elintarpeita. Komiteassa virisi keskustelu siitä, pitääkö ministeri olla syntyperäinen suomalainen? Paasikivi ja minä olimme sitä mieltä, että ministerin tulee olla syntyperäisiä suomalaisia. D-Kalmari oli sitä mieltä, että vierassyntyperäisetkin voisivat olla ministerinä. [ – – ]
Vrede. Niissä, jotka ovat olleet senaatissa, on ollut hyvin monta etevää Suomessa syntynyttä mutta kasvatuksensa saaneet Venäjällä. Jos niitä tahd. välttää pitäisi olla sitä varten määräys, esim. että pitää olla olleena 10 vuota Suomessa asunut ja Suomen kansalainen.
Lilius. Onko tämä rajoitus tarpeellinen? Tuleehan ministerin toimi nyt riippumaan eduskunnan luottamuksesta.
Kotonen. Saattaa olla haitallisia asettaa rajoituksia tässä.
Paasikivi. Jos kaikki käy hyvin, eihän tässä laissa tarvitaisi monia muitakaan määräyksiä.
Alkio. Venäjällä on saksalaissyntyiset vaikutusvaltaiset henkilöt tuottaneet paljon haittaa ja vahinkoa juuri sodan aikana. Puolsi syntyperäisiä suomalaisia.
Ståhlberg. [- -] Mieluimmin vain kansalaisoikeus.
D-Kalmari arveli määräajan sopivaksi.
Äänestys:
Syntyperäinen suomalainen 5 ääntä
Suomen kansalainen 3 ”
Syntyperäinen 4 ”
Kansalaisoikeus 4 ”
Ratkaisu: puheenjohtajan ääni, johon yhtyivät Kotonen, Lilius ja D-Kalmari, päätti ettei ministeriltä vaadita muuta kuin kansalaisoikeus. Syntyperä-suomalaisuutta vaativat Paasikivi, Vrede, Raatikainen ja minä.
– – –
Tässä Senaatin täysistuntosalissa on seinät Ruskealan marmoria jäljittelevässä maalissa, samoin kumpasessakin päässä 6 jonilaista pylvästä jotka kannattavat puoliympyrä-kupoolia. Ympäri katto- ja seinärajaa kiertää vaakuna-friisi, jossa Suomen maakuntien vaakunat ovat koristeina. Valkealla ympyräkatolla on kultamaaliset koristeet. Neljässä kulmassa on puinen, lattialla seisova antiikkinen kynttilänjalka, jossa nyt ovat sähkölamput. Katossa on vaskinen, sangen hienotekoinen kynttiläruunu, edelleen sähkökynttilöillä varustettuna. – Pitkä pöytä, hyvä punainen verka. Tuolit pronssikuvioilla.
Keskusteltiin kiihkeästi siitä oliko asetettava ministereille kompetenssivaatimuksia m.m. että ministerillä pitäisi olla edes 3:lla virkamieskokemus. D-K. ja Vrede puolsivat tätä. Vrede m.m. mainitsi että ”parlamenttarinen hallitustapa katsottane yleensä tehneen vararikon”. Minä puolsin 2 – 3mea lakimiestä, mutta en muita virkamieskokemuksia pitänyt tarpeellisena.
Valtioneuvoston jäsenen oikeudesta olla eduskunnan jäsenenä. Päätös: Jos hän on eduskunnan jäsen, on hänet ministerintoimensa ajaksi vapautettava edustajatoimestaan ja kutsuttava sijalle varamies. Kun hän tulee pois ministeristöstä, silloin on varattava hänelle taas paikkansa eduskunnassa.
Prokuraattorin tehtävästä kysymyksen noustessa tuli oikeustoimituskunnan päällikkö [Antti Tulenheimo] sisään ja lausui ajatelleensa, että koko prokuraattorin toimi olisi hävitettävä ja liitettävä hänen toimensa Oikeustoimituskuntaan. Sitä vastoin olisi eduskunnan valittava yleinen lainkäytön valvoja.
Paasikivi vastusti tätä.
Lilius: Hra Tulenheimo sanoo, että prokuraattorin ei saisi riippua hallituksesta. Vielä vaarallisempaa, jos hän riippuisi eduskunnasta.
Vrede yhtyi Paasikiveen. Ei ymmärrä kuinka Oikeustoimituskunnan päällikkö voisi hoitaa syyttäjänvirkaa. Ei ole aikaa, eikä uuden järjestelmän puitteissa edellytyksiäkään. Prokuraattorilla on paljo töitä, mutta hänelle voi antaa apulaisia.
Tulenheimo. Samoin kuin muualla maailmassa, tulisi meilläkin päästä siihen, että koko oikeudenhoito keskittyy yhteen paikkaan.
Kotonen kannattaa Tulenheimoa. Komitea näyttää asettuvan edusk. nähden epäilevälle kannalle. Mutta siihen on tultava.
Paasikivi. Eduskunta ei ole pätevä. Eduskunta, enempää kuin hallitus, ei ole nytkään kyennyt tekemään mitään anarkiaa vastaan. Mutta olisi syytä vähentää vähäpätöisempiä tehtäviä prokuraattorilta. Kehottaisi vakavasti pysymään prokuraattori-institutsionin suhteen entisellään. Sanottakoon suoraan: eduskuntaan ei luoteta. Eduskuntaa hallitsee enemmistö, jolla on 40,000 äänen valitsijavähemmistö.
Ståhlberg. Tässä on sellainen asia jonka järjestelyn suhteen on varottava tilapäisyyttä. Nyt ovat poikkeusolot. Tavallisissa oloissa prokuraattori voi yhden apulaisen kanssa kyllä tehtävän täyttää.
Tulenheimo ei ollut suinkaan tahtonut prokuraattorintointa hävittää. Jättää komitean asiaksi harkita asian järjestelyä että prokuraattorilta poistuisivat pikku asiat.
Paasikivi: Annettakoon useampia apulaisia.
Tulenheimo: Ei niitä asioita voi uskoa apulaisille sillä niissä on edesvastuussa eduskunnalle.
Paasikivi puollusti laajasti sitä mielipidettä, että yhtä tärkeä kun on pitää silmällä lain rikkomuksia Venäjältä päin, yhtä tärkeätä on valvoa myös alhaalta päin tulevaa lainrikkomusta.
Kotonen vastasi Paasikivelle että lainsortoa kai on keskeltäkin päin. Jos ei meillä olisi tällainen, kansanvaltainen eduskunta, voisi anarkia olla suurempi.
Alkio toi esiin sitä käsitystä että nykyistä anarkiaa ja levottomuutta arvostellessa on otettava huomioon tavattomat olot; mikään hallitus ja mikään lainvalvoja ei voi, ilman fyysillisiä väkivoimia suuria saada aikaan. Suuri poliisivoima voisi tuottaa taisteluitakin.
Oikeustoimituskunnan päällikkö Tulenheimo poistui nyt ja Paasikivi siirtyi hänen mukanaan kiihkeästi väitellen täysistuntosalin etuhuoneeseen, jossa kenraalikuvernöörien kuvat riippuvat seinillä. Siellä he lähes tunnin kiistelivät järjestyksen pidosta maassa. Paasikivi, joka pankin johtajana on joutunut kosketuksiin teollisuuslaitosten lakkoliikkeiden kanssa, on senaattiin ja eduskuntaan nähden ankarasti tuomitsevalla kannalla.
– – –
Valtioneuvoston ja ministerien vallan rajasta lausui Ståhlberg, että yksityiset ministerit voisivat ratkaista erityiset hallitusasiat ja valtioneuvostolle tulisivat vain nimitetyt asiat. Tämä jouduttaa ja helpottaa käytännöllistä asiain ratkaisua. [- -]
D-K. pyysi asialuetteloa, mitkä jäisivät yksityiselle ministereille.
Vrede ei ollut valmis hyväksymään puheenjohtajan ajatusta joka niin suuressa määrässä poikkeaa entisestä käytännöstä.
Ståhlberg: Ei pitäisi paljon panna arvoa hetken ilmiöille. Luuli että katkerasta kokemuksesta tullaan siihen että ministereiksi nimitetään niitä jotka pystyvät.
Lilius epäli, etteivät ajan pitkään kykenevät miehet tule antamaan asettaa itseään ministereiksi, eroten toimistaan ja asettuen haukuttaviksi.