Ritavuori kutsui luokseen Mantereen, Kallion ja minut päivällisille. Keskusteltavaksi asetti hän kysymyksen miten nyt suhtaudutaan vaaleihin. Onko pidettävä yllä keskustaa vai ei? Olimme yksimielisiä että sitä on yritettävä. Mutta kielsin että mitään vaalisopimuksia ei tehdä. Kosketeltiin sanomalehtien viime aikaisia hermostumisia. Sanoin sen johtuvan siitä että Hgin San. yrittävät holhota ml. lehtiä, sekä ettei meille anneta maaseudulle minkäänlaisia tietoja hallituksen toimista. Lisäsin, että meikäläisen edustuksen alaväkisyys hallituksessa tekee sen, että katsomme itsellemme kuuluvan laajemman kritiikkioikeuden hallitukseen nähden kuin Hgin Sanomilla on. R. myönsi sen. Syytin Hgin Sanomia liiasta ympyriäisyydestä ja toisaalta vetelyydestä otteissa myös hallituksen tukeamisessa. Me rakastamme lujempia otteita. He myönsivät sen. Molemmat olivat lukeneet Ilkan vaalikirj. sarjan I:sen ja ilmoittivat olevansa täysin samaa mieltä. Myös kosketeltiin edistysmielisten suhtautumista Kallion hallituksen muodostamisyritykseen, jossa R. tunnusti avonaisesti että edistysmielisten suhtautuminen siihen ei ollut oikea. Sitten oli kysymys tällaisten iltojen viettämisestä tilanteen pohtimista varten. Myönsin sen hauskaksi, ja yritettäväksi, mutta kaikkia päätöksen tekemisyrityksiä olisi vältettävä. Ne vain rikkovat, sillä niitä ei voida pitää.
Puoluehallinnolla oli tänään kokous jossa suunniteltiin vaalitoimintaa. Vuoden kustannusarvio hyväksyttiin 62,500:- joka vaalivuotena on mitätön. Mutta siihenkin saa ponnistaa kaikkensa jos sen saa kokoon.
”Kyllä ”järkevänkin mailman” viisaus on hulluutta! Nyt kokoomus suunnittelee voimakasta otetta oikeammalle ja panee miljoonan vaalitaisteluun – saadakseen edistysmielisiltä ja meiltä jonkun pari, kolme edustajapaikkaa. Mutta jos maalaisliitolle annetaisiin 100,000, niin me voisimme valloittaa sosialisteilta taas 10-kunta paikkaa! Ja siten todella työntää syrjään sosialistivaaran. Mutta siihen ei kukaan rahoja pane. Mieluummin toivotaan maalaisliiton pienenevän – seurauksena johdonmuk. sosialistienemmistö.
Jos maalaisliitto tekisi vaalilakon, silloin porvarit näkisivät.
Mutta kun näin suuret arvot ovat kysymyksessä, ja ne voitais pelastaa jos vain maalaisliiton vaalikassa olisi kunnossa, – se osoittaa suorastaan lapsellista valtiollista lyhytnäköisyyttä.
Ja talonpojat! Ne uhraavat monia satoja markkoja vuodessa verona Maataloustuott. Keskusliitolle, jonka vaikutus on niin kuin höyhen ilmassa, jos maalaisliitto hellittää valtiollisen otteensa. Mutta Ilkan osakemerkintä kituu merkitsijäin puutteessa ja me saamme, me maalaisliittolaiset luottamusmiehet roikkua ylivaraimme uskalletuissa vekselisitoumuksissa, maanviljelijäin epäluottamus ja välinpitämättömyys tukenamme!
Minä tiedän, kuinka epäillen monet maanviljelijät seuraavat minunkin politiikkaani. Yksin omassa vaalipiirissäni. He pitävät asiaa minun asianani! Juuri siksi menen täältä nyt pois. Joku selvyys täytyy tulla. Tilanne on liian vakava jatkumaan näin. Suomen kansan täytyy oppia tuntemaan, että sen kansallisen ja valtiollisen pelastuksen lippu on nyt maalaisliitolla. Mutta sen vuoksi on minun se jätettävä ryhmälle, ettei minun vähäpätöinen persoonani olisi häiritsemässä oikean käsityksen syntymistä. Minun on kirjallisen työn kautta selvitettävä mistä on kysymys.
Erinäisistä merkeistä nyt huomaan olevani presidentin luona täydellisen epäluottamuksen alainen. Hän ei koskaan enää tarvitse minua. Nyt kuuluu hän kutsuneen valtiopäivämiehiä ”illatsuun” – minua ei.
Kuinka tämä kaikki minua huvittaa!
Paavo kävi täällä. Paremmalla tuulella. Hänen vapaussodanaikainen palveluslyhennysanomuksensa hyväksytty.
Kivimäki luonani. Keskust. paljon tilanteesta. Siinä on käyttökelpoinen mies.