Kieltolakiliiton johtokunnan kokous oli tänään Säätytalolla. Varapuheenjohtajaksi valittiin toht. M. Helenius-Seppälä; rahastonhoitajaksi professori V. Voionmaa. Sihteeri. Päätettiin ottaa sihteeriksi toimittaja V. Karpio à 1500 mkn kuupalkalla ensi syksyyn jos Raittiuden Ystävät suostuvat hänet luovuttamaan. Karpio ollen läsnä, suostui tähän. Ennen päätöstä on saatava R. Yst. päätös. Kieltolakiliiton suomalainen viikkolehti päätettiin perustaa ja asetettiin valiokunta sen likempää järjestelyä varten: Alkio, Voionmaa, Seppälä, Karpio. Tekee suunnitelman koko asiaa varten sekä esittää sen johtokunnalle.
Ruotsalaiseksi äänenkannattajaksi päätettiin ottaa Fram.
Kieltolain 10-vuotisjuhlan valmistelu jätettiin R. Ystäville.
Paljastuksia Ruotsin ja Suomen välisissä asioissa. Tänään on Helsingin Sanomissa Ruotsista sähkösanoma, koskeva Ingmanin hallituksen aikaisia suhteita Ruotsin ja Suomen välillä Ahvenanmaa-asiassa. Nyt on Ingman julaissut Dagens Pressissä vastaselitykseksi sen asiakirjan, jonka julkaisemista Vestman oli estänyt. Nyt Vestman väittää, että oli puhe aivan toisesta asiakirjasta. Käsitetään, että Vestman valehtelee.
Tianderin Hblissa julaistujen, Suomen hallituksen, tahi Mannerheimin ja Koltshakin kanssa tehtyjen sopimusten, m. m. sotilassopimusten olemassaolosta, oli syntynyt sanomalehtikiista. Minä olin joutunut siinä hallituksen puolesta selittelemään. Holsti oli laatinut sanomalehtiä varten vastineen, joka hyväksyttiin.
Sanomalehdet ja ulkopolitiikka.
U. Suomessa tänä päivänä olleessa polemiikkikirjoituksessa oli mainittu myöskin eräs Holstin salainen sähkösanoma, koskeva kyselyjä avun saannista Pariisista. Nyt ihmeteltiin mistä tuo oli ’’Suomelle’’ tullut. Epäiltiin ulkominist. virkamiehiä. Minä epäilin Pariisia. Mitään ei voitu tehdä. Ulkoministeri saa kutsua sanomalehtien toimittajat ja sanoa heille mitä vahinkoa siitä on, jos tärkeitä valtiosalaisuuksia julaistaan.
Italian lähettiläs oli ihmetellyt etteivät lehdet täällä tiedä mitään isänmaallisesta velvollisuudesta säilyttää valtiosalaisuuksia.
Promemoria ’’Kenraali Judenitshin ja Luoteis-Venäjän hallituksen pyytämästä sotilaallisesta avusta” tarkastettiin. Kahelin ja Berg olisivat tahtoneet sen posetiivisemmaksi, Soininen ei ollenkaan hyväksynyt mitään ohjelmaa sotaa varten. Minä merkitsin kantani etten pidä ohjelmaa asiallisena, koska mistään hyökkäyksestä ei nyt saata tulla kysymystä. Lundson puhui jotain kansainvälisestä esiintymisestä Pietarissa. Kahelin tahtoi esittää ehdotuksen posetiivisena ryhmille ja saada niiden kannatus.
Holsti: ei tällä kertaa eduskuntaryhmille, mutta sitä vastoin suurvalloilta kysyttävä mitä ne tästä sanovat. Mutta kääntyminen niiden puoleen ei johda mihinkään tulokseen. Korkeint. Ranska jotain myönt. mutta ei muut.
Olisi siis tultava Lundsonin kannalle joka lähentelee Alkion kantaa. Tällä hetkellä ei siis mitään.
Alkio. Ei mitään tällä kertaa. Euroopan kanta on nyt sellainen että ei edes Englanti voi määrätä kantaansa Venäjään, harkitseehan se parhaillaan rauhanneuvotteluja bolshevikien kanssa. Ei ryhmille. Nyt pidettävä ohjelma itseämme varten, ei muuta.
Erkko yhtyy Alkioon. Kysymys Pietarista on nyt mennyt päiväjärjestyksestä.
Luopajärvi yhtyi siihen ettei ohjelmaa nyt vietävä ryhmiin.
Ohjelma oli laadittu kuitenkin eduskuntaryhmiä vasten. Olisi nyt neuvoteltava ohjelmasta ryhmien kanssa.
Pohjanpalo. Suomi ei voi sotaretkeä alkaa. Joutavaa kannunvalantaa kun hyökkäyksestä ei kuitenkaan tule mitään.
Hahl. Hyvä että nyt on ohjelma itseämme varten. Mutta sen toteuttamiseksi ei mitään mahdollisuuksia.
Kahelin: Meillä voi olla pian pakko. Odotetaan että bolshev. hyökkäävät. Silloin on anottava apua. Siltä varalta että tulemme pakotetuiksi sotatoimiin olisi hankittava eduskunnan ja ympärysvaltain hyväksyminen.
Lundson kaipasi että olisi pitänyt tehdä ohjelma jota voidaan noudattaa. Pietarin hallituksessa tulisi olla eri valtain valtuuttamia.
Vennola. Asema muuttunut siitä kun alotettiin. Pannaan ohjelma odottamaan hyllylle. Ohjelma periaatteellista laatua. Kulutetaan turhaan aikaa koko keskusteluun.
Alkio. Tilanne on muuttunut. Ohjelman voimme pitää varalla. En ole hyväksynyt tätä ohjelmaa sen sotilaallisten suunnitelmien vaan asiallisen Suomen ja Venäjän välien selvittelyä koskevan sisällön vuoksi.
Ohjelma hyväksyttiin itseämme varten otettavaksi tarkistettavaksi kun tilanne sen aiheuttaa.
Kahelin merkitsi eriävän mielensä. Tahtoisi viedä sen ryhmiin.
Soininen tahtoi saada kirjallisesti huomenna esittää mielipiteensä.
Professori Lapradell oli Eckellin kautta lähettänyt ehdotuksen että Suomen hallitus kääntyisi ulkovaltain puoleen ohjelmalla Pietarin valtausta varten. Ohjelma oli pääasiassa sama kuin nyt laadittu. Päätettiin vastata Enckelille ettei ehdotus nyt anna aihetta toimenpiteeseen.
Teelle mentiin. Siellä tapahtui merkillinen kohtaus. Luopajärvi väitti että minä olen usein sanonut että Pietariin ehdottomasti on kerran mentävä. Hän pysyi väitteessään. Minä löin nyrkkini pöytään ja kielsin sen jyrkästi, sillä hänen äänessään oli härnäävä sävy. Menin ulos. Tulin takaisin. Kysyin olivatko muutkin kuulleet minun samaa sanovan. Kahelin ja Vennola sanoivat kuulleensa.
Seuraavana aamuna sanoin valtioneuvostossa: Minä pyydän anteeksi, että häiritsin eilen illalla teeistuntoa. Mutta se oli luonteeni, eikä tahtoni vika. Selitin sitte, että minä edelleen olin sitä mieltä, etten koskaan ollut sanonut, että kerran on ehdottomasti Pietariin mentävä, vaikka ei siihen olisi mahdollisuuksiakaan, jollaisena Ljn väite esiintyi. Minä olin aina sanonut: siihen voi tulla pakko, jos mahdollisuuksia ilmestyy. Kahelin ja Vennola selittivät, etteivät he myöskään olleet koskaan niin käsittäneet minua, että sinne olisi joka tapauksessa kerran mentävä, mahdollisuuksista välittämättä. Joten Lj., joka nyt ei ollut istunnossa, jäi sittenkin yksin.
[päiväkirjavihkon loppuun liimattu Alkion kirjoittama lausunto e.m. kiistelyn johdosta:
”Allekirjoittaneen suhtautumisesta Pietarin retkeen esitti ministeri Luopajärvi eilen teetunnilla sen väitteen, että minä olisin yleensä esittänyt mielipiteenäni sellaisen ajatuksen, että Pietariin [yliviivattu: valtaus on joskus tehtävä] on joka tapauksessa mentävä. Tämän käsityksen ilmoittivat oikeaksi pari muutakin ministeriä. Tämän johdosta pyydän saada sanotuksi:
Olin luullut useita eri kertoja esittäneeni kysymyksestä selvästi sen ajatuksen, että vastustin Pietarin retkeä koko kesän ajan. Juuri tästä syystä asetuin jo ministeri Ehrnrothin aikaisessa ulkoasiain valiokunnassa yksin sille kannalle, että koko Pietarin retkeä koskeva kohta sopimussuunnitelmasta oli poistettava. Tämä sittemmin tehtiinkin.
Tämän ohessa olen ymmärtääkseni riittävän alleviivatusti aina selittänyt, ettei Pietarin retki voi missään tapauksessa tulla kysymykseen yhdessä valkoisten venäläisten kanssa, koska niillä ja meillä on Pietarin suhteen eri tarkoitusperät ajettavina: he tahtovat tehdä Pietarista uudestaan suur-Venäjän pääkaupungin, meidän tarkoitusperämme tulee olla Pietarin valtiollisen merkityksen hävittäminen.
Mutta minä olen sanonut, että mahdollisesti voi tulla sellainen hetki, jolloin Suomen on pakko käydä käsiksi tähän asiaan. Mutta se voi tapahtua vain silloin, jos meitä uhkaa hyökkäys, tahi, kun eri väriset venäläiset ovat siinä määrin lyöneet toisensa, että meidän asiaan sekaantumisemme on mahdollinen.
Ehdotonta Pietariin hyökkäystä on minun ollut mahdotonta puollustaa jo senkin vuoksi, että sinne olisi mentävä joka tapauksessa kaikista mahdollisuuksista välittämättä. Jos minä olisin tätä mielipidettä esittänyt, olisin sillä esiintynyt koko elämänkäsitystäni vastaan, sekä sen lisäksi kaksinaamaisesti: täällä toisin ja julkisuudessa toisin.
Olen katsonut velvollisuudekseni tämän ilmoittaa ja selittää.
Esitin. Ministeri Kahelin ilmoitti ettei hän ollut käsittänyt Alkion kantaa ehdottomasta P:riin menosta niin kuin tässä on esitetty, vaan niin että sinne voidaan mennä jos on edellytyksiä ja että menohetki joskus tulee. Samoin Vennola.”]