Tänään on siis 50 v. siitä kun tulin kansakoulunoppilaaksi. Ja minä muistan sisäänkirjoituspäivän kuin eilisen päivän!
Mitkä kokemukset, kärsimykset, ilot ja surut, voitot ja tappiot mahtuvatkaan tähän 50 vuotiskauteen.
En tunne itseäni vielä vanhukseksi. Mutta taistelusta tähänastisessa mielessä tahtoisin vetäytyä syrjään.
Minä tahtoisin kirjoittaa, elää hiljaista, syrjäistä, vaatimatonta elämää kodissani. Muodostaa kodin itselleni ja vaimolleni ’’rauhanmajaksi’’ jossa todellinen rakkaus ja rauha saisivat hallita. Ja me eläisimme toisillemme, valmistuen lopputilille.
Sillä minä en tahtoisi lopettaa taistelijana ihmisiä, ryhmiä vastaan, politikoitsijana. Tahtoisin tyyneyttä elämääni ja vaimoni elämään.
Niin. Kansakoulujuhla oli sointuva, lämminhenkinen, kaunis juhla.