Paavo oli taas päässyt postiin ja kävi luonani. Oli terve, mutta valittaa huonoja oloja. Illalla oli hän päässyt uudestaan. Nyt oli saanut kuulla, että hänen vierustoverinsa, eräs uuskaupunkilainen ylioppilas, pari päivää takaperin sairastuttuaan keuhkokuumeeseen, nyt on kirurgissa kuollut. Kasarmissa ei saatu mitään muuta kuin toverihoitoa niinä 2–3 päivänä jotka hän jo sairasti kasarmissa. On ymmärrettävää miten masentavasti sellainen vaikuttaa tovereihin.
Olen melkein maannut koko päivän, sillä ruumiissani on nuha, tai lentsu, tai mikä lie. En luule sitä vaaralliseksi. Toivon huomenna olevani jo terve.
Kunhan vain poikani kestäisi ja pysyisi terveenä!
Olen henkisesti hyvin väsähtänyt.
Sähkötin tänään Arvid Järnefeltille 60-vuotisonnitteluni.