Olen ripustanut seinälleni Vuorimaan ja Ritavuoren kuvat. He olivat vuosi takaperin niin elinvoimaisia – nyt heistäkin vain muisto jälellä. Ne olivat kumpanenkin rehellisiä, hyvää tarkoittavia ihmisiä, joille vastustajain vihainen parjaus tuotti paljon kärsimyksiä, kiihoittaen toisen kimppuun vihdoin salamurhaajan. Muistuu mieleeni: Leppälä, toisiltaisessa keskustelussamme mainitsi Gebhardin esitelmässään Keskuslainarahaston vuosikokouksessa lausuneen valituksensa siitä, että ”Alkio jää pois valtiopäiviltä, sellainen aatteen mies.” Tämä tuotti minulle iloa. Olen saanut niin monasti viestejä siitä, miten hän on parjannut minua ja epäillyt tarkoituksiani, että tämä tieto tuli hyvin mieltä ylentävänä. Sillä hänen temperamenttinsa valossa arvioituna sillä on erityinen merkitys.
Ilma on tänäänkin yhä sangen viileä. Työ puutarhassa kuitenkin käy. Tytöt ovat siellä.
Olen päässyt jo vähitellen kotityön makuun. Minä luulisin voivani täällä saada aikaan jotain.
Luen Langhoffin muistelmia. Tavallaan mielenkiintoisia.