Keskiv. 21 p. Tammik.

Vuoteessa. Professori Laitinen oli täällä. Hän tutki minut. Lievänlainen espanjalainen. Keuhkot ja sydän terveet. Vaatii olemaan vuoteessa kunnes oireetkin ovat poissa. Siis: olen sairas. Taudissa johon luokona kaatuu ihan elinvoimaisinta väkeä. Miten minulle käy? Omasta puolestani tunnen itseni omituisen rauhalliseksi. Mutta minä säälin perhettäni. Minä rakastan vaimoani. Ja vanha Äiti-raukkani- pitääkö hänen jäädä minun jälkeeni?
Paavoni, ainoa poikani – Sinä kyllä tulet toimeen, jos noudatat isän neuvoja. Jumala sinua siunatkoon. Tule mieheksi!
Kerttuni. Sain sänkyyni tänään kirjeesi. Jos en enää vastaa, ole vakuutettu, että isä uskoo sinun menestyvän elämässä. Sinä olet ajatteleva, viisas tyttö. Käytä kaikissa oloissa ohjeenasi älyäsi, mutta älä koskaan aseta omaa älyäsi Jumalan viisauden edelle. Alistu siihen.
Allini. Sinä olet saanut tarmoa ja työhalua. Sinä osaat tahtoa. Varo vain, että et suuntaa tahtoasi niin, että liiketoimissa voitonhimo pääsee tukahuttamaan herkän, kauniin oikeudentuntosi.
Lapset! Käykää usein Äidin luona. Älkää jättäkö häntä yksin. Hän on yhdysside teidän välillänne. Niin kauan kuin hän elää on teillä yhtymäpaikka, koti.
Rakas, rakas Annikkani! Kunpa Jla antaisi minulle vielä elinpäiviä voidakseni saada elää kanssasi ja helpottaa sinun vaikeuksiasi!
Rakas Paavoni! Kuinka minun on sinua ikävä.
Mutta minä tahdon nähdä vielä sinut!
Pastori Kärki kävi luonani juttelemassa. Hän on vilpitön kristitty, hänen kanssaan on sen vuoksi hauska jutella.
Minusta tuntuu, että en vielä kuole.
Kallio lähtee Luopajärven hautajaisiin. Hän panee arkulle minun kukkaseni. Koiviston pyysin panemaan Ilkan kukkaset. Kumpasellekin kirjoitin sanottavaa.
Niin – aijoin mennä sinne ja puhua Jalasjärven kirkossa. Siihen tuli este.