Alanko minä sortua? Alkavatko iskut olla ylivoimaisia? – Eilen illalla ryhmän edustajana eduskunnassa saamani iskut ovat kirvelleet. Sain taas kärsiä aivan muiden vuoksi. Ja tänään tulee U. Suomessa tri K. S. Laurilan murhaava arvostelu Juoppohullusta. Minä ymmärrän sen, että hän, kieltolain vihaajana, juomaseuran rakastajana on aivan vieras raittiusihmisen psykologialle, kuten materialisti kristityn psykologialle. Mutta suuri yleisö ei tätä ymmärrä. He asettuvat hänen kannalleen arvostelematta.
Nyt on asia niin, että sen lisäksi käsitän, että tämä on puolueisku, kiihtynyt, fanaattinen.
Kirjani menee heikonlaisesti. Kustantaja ei pane sen ilmoittamiseen mitään erikoista huomiota. Maalaisliittolehdet eivät arvostele. Toverini muodostavat mielipiteensä – Helsingin lehtien arvosteluista. Vain ani harva on kiinnittänyt siihen huomiotaan.
Ja itse Kieltolakiliiton romaaniarvostelukunta, se ei käsittänyt kirjaani.
Jään yksin. Saatan olla väsynyt. Mutta tämä tuntuu raskaalta. En ole pitkiin aikoihin tätä tuntenut, mutta nyt sitä painavampana.
Minua isketään joka taholta, kannatetaan hyvin laimeasti. Katsotaan, ystävienkin kesken, että iskut kuuluvat minulle.
Alanko sortua?
Kunhan pääsisin syrjään, pienen peltotilkun ääreen, saisin kääntää maailmalle selkäni, olla vapaana iskuista! Voi Jumalani, johdata minua Sinun teillesi. Älä anna minun uskoni ihmisten, kansani nousuun lannistua. Mutta ota minulta pois liian raskaat kannettavat.
Sivistyksen edustajat pilkkaavat minua – kansanvalistajatoimestani ja asettavat kirjallisen tuotantoni arvosteltavakseen tätä taustaa vastaan.
Poliittiset vastustajani saattavat järjestelmällisesti minua ylenkatsotuksi vähäisen koulusivistykseni vuoksi – ja sen vuoksi, että ankara nälkäpakko ajoi minut lapsena pienen maakaupan tiskin taakse – elättämään velvollisiani ja rakkaitani. Halveksitaan sen vuoksi että minun oli suoritettava raskas edesvastuullinen tehtävä silloin kuin minun piti olla koulussa.
Isäni oli köyhä, raajarikkomies, eikä voinut panna minua kouluun. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin silloin. Kerran hän olisi suostunut, mutta rovasti Montin ei antanut köyhän todistusta että olisin päässyt edes lukukausimaksuista.
Karpio tuli luokseni. Hänen kanssaan jutellessa mielialani hieman kohosi.
Suomen Sosialidemokratin Sasu Punanen on liittynyt K. S. Laurilan virteen ja U. Suomeen. Sen saattaa ymmärtää ’’Sinä päivänä he tulivat ystäviksi.’’