Jyväskylän asemalla tulee rva Kuusi pyytämään jäädä sinne puhumaan raittiudesta tänään – kun Liakka on luvannut mutta ei tullut! En voi! Ilkkaan on jo kiire. Olen ”ajanut” läpi Suomen, lakkaamattomien, loppumattomien erämaiden. Paksut hanget kaikkialla, kuusikot lumipuvussaan. Niin kuollutta, uineksivaa. Salaperäistä. Mitkä suunnattomat viljelysmahdollisuudet! Mutta täällä riidellään omistusoikeudesta, joka asiallisesti, maan kuolleena levätessä, ei hyödytä ketään.
Saavun onnellisesti kotiin. Kevarihevonen vastassa asemalla.
Kotona kaikki hyvin.