Keskiv. 29. Syysk.
Kello 6 kävin katselemassa ilmaa. Se oli ihmeellistä. Usvat ja pilvet juuri hajosivat. Oli loistavan kirkas, kuulakka ilma, joka sai värinsä usvien takaa heijastelevasta auringosta ja paljastuvasta kirkkaan puhtaasta taivaslaesta. Maa hieman kostea. Siinä oli niin valtaava kevään tuntu, että aamu olisi voinut yhtä hyvin olla Vapun kun se oli Mikon. Kävin kaupungissa. Iltapuolen kirjoitin. – Nautin syvästi kotielämästä, nyt taas kun se näyttää katkiavan Helsinkiin menon vuoksi – kuin hukkuva, joka äsken ihaili laivan kannella ihanaa näkyä.