Vaasassa Annin kanssa. Kävimme Nurmiolla.Ilkan tilaajamäärä ei mennytkään alaspäin! Nyt laskevat olevan jo korkeamman kuin vastaavana päivänä viime vuotena. Tämä tieto on minulle hyvin tärkeä. Se merkitsee sitä, että vaikka lehtemme on minun poissaoloni ja Haapalan sairauden vuoksi joutunutkin olemaan niin paljolta laimiin lyöty, se ei ole vielä menettänyt kannatustaan – naapurilehden pakinain vuoksi.
Minä otan nyt asiaan kiinni taas, kun lopulta pääsen vapaaksi Helsingistä. Se nyt on merkillistä, ellei voi saada ihmisiä innostumaan myös hyvin toimitettuun lehteen!
Sanomalehdet etsivät tilaajien suosiota nykyään pääasiassa kömpelöillä pakinoilla. Ja lehdet antavat niitä! Minun lehteni pitää nousta tämän tason yläpuolelle. Nyt on aika käydä taisteluun moraalin puhdistamisen, yhteiskunnallisen siveyden uudistamisen, ihmisyyden puolesta.
Jos Jla suo elinpäiviä, sen teen vielä.
Harju kertoi ensimmäisestä lapsiopetuksesta minkä hän oli saanut kirkolta. Hän oli isänsä kansa Nurmon takamailla. Sinne tuli silloinen Nurmon rovasti Tallroth lukkarin kanssa, kuomuvaunulla ja parivaljakolla, molemmat aikalailla juovuksissa. Niillä oli lekkeri väkijuomia mukana. Menivät latoon ja alkoivat siellä pitää pahaa elämää, laulaen ruokottomia lauluja, joista yksi jäi lapsen mieleen.
Kotiin tullessa alkoi hän kertoa kummaa ja laulaa oppimaansa laulua. Mutta silloin isä ja äiti hätään. Tapauksesta ei saanut hiiskua sanaakaan, se oli painettava villasella – kirkon ja papin kunnian pelastamiseksi, ja kirkollisen auktoriteetin säilyttämiseksi.
Paavosta tulin niin levottomaksi, että sähkötin Kailalle pyytäen hänen ottamaan selvää onko hän sairas. Vastaus tuli pian: Aivan terve.
Mutta kotiin tullessa oli täällä häneltä kaksi kirjettäkin.