Loppiaisaatto. Mäki ja Nikkinen olivat tarinalla täällä. E.-.P. Nuorisoseuran raha-asiat on R[ipsaluo]man hallinnon aikana saatettu pelottavaan kuntoon. Neuvottelimme niistä. Tulimme siihen käsitykseen, että jos eivät tilit ole kunnossa, ja kokous valmiina hyväksymään järjestelymenetelmiä, täytyy vuosikokous näiden ja uusien vaalien suhteen lykkäytyä. Kuinka surullista. Lupasin tulla tästälähin mukaan, jos R. jää pois, ja auttaa järjestelyä vointini mukaan.
– – –
Mitähän järkeä siinä on, että minä näitä joutavia päivämuistoja merkitsen paperille? Niissä monissakaan ei ole mitään mielenkiintoa. Ainoa merkitys niillä voi olla, jos satun itse elämään vanhaksi ja saan joskus aikaa näitä lehtiä selailla. Mutta kumpainenkaan tuskin tapahtuu. – Nyt tekisi kovin mieleni kirjoittaa teos jossa koettaisin saada viimeisen neljännesvuosisadan kuohuvat taistelut kuvatuksi. Kun Suomi alkaa syntyä tuskien poltteiden kautta, valmistautuu uuteen asemaansa ja vihdoin toteuttaa sen. Siitä ajasta ja aineesta voidaan 50–100 vuoden kuluttua kirjoittaa parempi kaunokirjallinen teos. Mutta minä yrittäisin todellista. Vaan – en saa aikaa! Ja niin vanheneva jo olen, että ylityönä se ei synny.
Sitä huolimatta aijon sittenkin koittaa. – Nuorilla oli iltakutsut.