Kirkas paisteinen aamu. Mutta yöllä oli hyvin kylmä. Päivällä ilma taas jäähtyi verrattain koleaksi. Olen erikoisesti väsynyt tänään.
– – –
Rupesin runollekin! Äidin seppelnauhaan näin:

”Äidin muisto pyhä
taivaisiin viittaa,
ja parempaan elämään yhä,
kehoittaa.”
”Äidille Alkion perhe.”
– – –
Merkillistä! nyt klo 3-ajoissa on väsymykseni kuin pois pyyhitty! Kuinka kauan?
Mutta tämä tilojen vaihtelu antaa sen lohdutuksen että tässä on sittenkin reumaattinen kevät – ja ilmojen vaihtelu-painostus mukana. Ja se toki ei ole kuolemaksi!
– – –
Paavo tuli kotiin ja vuodatti kuumat kyyneleensä Momman ruumiin vieressä.
Menimme kolmisin katsomaan hautapaikkaa. Pidän siitä paljon. Se on niin paljon kotoisempi, rakkaampi, tämä vanha kuin uusi hautuumaa.
Kello on nyt ½ 8 ill. ja minun herännyt hyvinvointini jatkuu. Miten merkillinen on ihmisruumiin tila!
– – –
Alli tuli. – – Niin niin, lapsi! Sellainen on kuolema. Momman elämä on ollut rikas rakkaudesta, hyvin rikas, myöskin sinua kohtaan.