Aamulla lähdimme Äidin kanssa junassa Kurikkaan. Ja – siellä Alli ja Anton saattoivat meidät sen pienen tulokkaan kätkytkorin viereen.
Suutelin ja itkin. Ihana lapsi! Katselin häntä usein päivän kuluessa ja ajattelin onnellisten tunnelmain ohessa: minkälainen tulee tämäkin vaellus olemaan? Minä en sitä ole enää tilaisuudessa seuraamaan muuta kuin alku-askelilla. Mutta minä näen tässä kauniissa lapsessa sukuni jatkumisen ensimmäisen edustajan. Rukoilen Jumalaa siunaamaan tätä elämää.
Alli oli niin onnellinen.
Illalla palasimme kotiin.