Professori Mikkola kävi aamulla luonani. Ensi sanoikseen: – No, kyllä te olitte oikeassa: Tarkoitti hallitusmuotoasiaa. – Mutta milläs tavalla tästä nyt päästään? Juteltiin. Hänkin sitä mieltä että hallituksen täytyy luopua, mutta pelkäsi etteivät monarkistit siihen suostu.
Tämä on muuten ilmennyt monarkisti-lehdistäkin.
Kuningas-kysymyksestä hän kertoi, ettei kukaan Saksassa puoltanut Fredrik Kaarlen vaalia. Ei edes keisari Vilhelm. Siellä tajuttiin, että hänen sukulaisuus-suhteensa keisariin tulee tekemään länsivaltojen suostumuksen mahdottomaksi. Meklenburgin Aadolf Fredrikillä olisi ollut paljon suuremmat mahdollisuudet saada ulkovaltain hyväksyminen. Hän on Hollannin prinssihallitsijan veli ja Ruotsissa olisi hänen vaaliaan varmaan kannatettu. Mutta Fredrik Kaarlen hommasivat Bonsdorf ja Suolahti.
Oli hyvin pessimisti.
Sanoi viime viikolla, kun suomalainen ret-kikunta lähti Saksasta, lähtiäispäivällisissä puhuneensa, jolloin m. m. lausui että Saksan pitää ymmärtää syyt, kun Suomi nyt asemansa turvaamiseksi pyrkii saamaan länsivaltojenkin tunnustuksen ja pyrkii sen vuoksi puolueettomaan tilaan. Eräs saksalainen professori vastasi sen ymmärrettävän varsin hyvin ja että se pidetään aivan luonnollisena asiana.
Eduskunnassa toimitettiin puhemiesvaali. Olin haluton nyt rupeamaan varapuhemiesehdokkaaksi, ja aluksi kieltäydyinkin. Mutta uudistetun harkinnan perusteella rupesin uudestaan.
Ryhmässä ehdotin harkittavaksi kysymyksen: eikö olisi saatava aikaan alote, joka eh-do-tettaisiin eduskunnalle että uudet vaalit saataisiin pian, sekä ettei tämän eduskunnan tehtäväksi otettaisi muuta kuin valtion raha-asiat, sekä mahdollisesti jotain juoksevia.
Tätä yleisesti kannatettiin, ja asiaa vahvistamaan valittiin komitea johon tulivat: Kallio, Vuorimaa, Luopajärvi, Juutilainen, Lohi ja minä.
Puheenjohtajaksi komitea valitsi minut.
Tänään lähetin Harjulle konevekselin sisäänkirj. sekä korr[ehtuurin] lentokirjaseen exp. postina.