Kotona. Hallituspuuhahuhut vahvistuvat. Saapa nähdä, eivätkö ne oikeistolaiset narraa ryhmäämme. Pelkään. – Hädissään kirjoittaa Tamminen. Lohdutin häntä. Onhan Ilkalla vielä oppositio-mahdollisuudet. En alista sitä enää hallituslehdeksi. Sen pitää olla vapaa puhumaan talonpoikain, kansan, kansallisuuden puolesta! Se sen on tehtäväkin. Olen siinä mielessä alottanut sarjan ”Hetken suuntamerkkejä.” Maalaisliittolaisuus ei saa ilman taistelua luisua oikeiston helmaan! Taistelen voittaakseni tahi katuakseni. Pidin Kallion hallitusaikana lehden liijan nöyränä hallituslehtenä vain siksi ettei kukaan saa saada päähänsä että minä kukkoilen yksityispyyteiden vuoksi. Mutta nyt minun on pakko antaa tämäkin uhri: sanokoon mitä tahtovat!
Presidentti on ilmoittanut ettei hän enää rupea ehdokkaaksi ensi vaaleissa. No nyt alkaa taistelu siitä paikasta! Kunhan vain ei kukaan meikäläinen rupeaisi pölläilemään.
Luulen että virkistysmatkani vaikutti: Tunnen itseni henkisesti voimistuneeksi.