Saavuimme Helsinkiin hyvässä kunnossa. Sataa lumivettä. Eroamme rautatietorilla. – Saan Hospizissa huoneen n:o 55. Sodan uhka, jota täälläkin oli hätkähdetty lauantaina katsotaan olevan ohi. – Karjalasta kerrotaan voittosanomia. Mutta toiset tietävät että sotahommat ovat siellä aivan mitättömiä, johto kelvoton, ei mitään vastusta, Suomesta menneitä jo pakenee rajan yli takaisin.
Bolshevikien manööveri Karjalan kannaksella on kääntynyt Aunukseen päin.
Osittain on rajapitäjäistä jo paettu Viipuriin.
Ensimäisinä oli tullut pakoon Terijoen suojeluskuntapäällikön ja nimismiehen perheet.
Eduskunnassa oli pitkä keskustelu lisätystä omaisuusverosta. Oli suorastaan hämmästyttävää miten epärehellisesti ja kierosti Estlander ja Colliander yrittivät syyn asiain tilasta siirtää maalaisliittolaisten niskoille! Ryhmän arvo laski minun silmissäni entistä alemmaksi. He eivät ole kyenneet esittämään mitään tuloja poistamansa sokeritullin sijaan, ainoastaan pelkkiä numeroita. Ja sellainen hätävaratoiminta on niin korkeilla jaloilla liikkuvalle ryhmälle köyhyyden todistus.
Väliaikaisen kunnallisverolain hyväksyminen tapahtui hauskasti. Hästbacka piti pitkän puheen, jonka lopussa ehdotti lain hylättäväksi. Puheen aikana olivat useimmat vastustajat poistuneet salista. Hästbackaa ei kukaan kannattanut. Puhemies julisti keskustelun loppuneeksi. Laki hyväksyttiin ilman äänestystä.
Lisäbudjetti. Rahaministeri osoitti, että melkein kaikki valtiovarain valiokunnan mietinnössä tehdyt muistutukset siitä, että pyydetyt lisämäärärahat olivat jo pyydettäessä käytetyt, olivat vääriä.
Nevanlinnan vastaus oli hyvin hampaaton.