Nyt sataa ja rajusti. Kevät siis tulee. Valtionhoitaja oli kutsunut luokseen mi-nut ja Linnan. Menimme klo 9 ill. Hän ilmoitti nyt, ettei hän, tarkoin asiaa harkit-tuaan, ollut voinut antaa ministeri Soiniselle toimeksi muodostaa hallitusta. Syyt: sellainen hallitus ei voisi saada luottamusta ulko- eikä kotimaassa. Se vaikeuttaisi itsenäisyystunnustuksen saamista, Ahvenanmaan kysymystä, Itä-Karjalan asiaa. Siihen ei myöskään saataisi eteviä fakkimiehiä. Sotaministerikin on kieltäytynyt. Rahamiehet eivät luottaisi hallitukseen.
Sen tähden on hän kääntynyt ministeri Kaarlo Castrénin puoleen. Hän on suostunut muodostamaan ministeristön.
Nousin puoleksi: ’’Meidän tehtävämme on siis loppunut?’’
Ei suinkaan. Hän toivoo että ryhmät suhtautuvat lojaalisesti minist. Castrenin puuhaan, koska hän voi saada eteviäkin fakkimiehiä.
Sanoin: Asia on näin joutunut aivan -uuteen tilanteeseen. Ryhmämme ei tästä tiedä mitään. En osaa sanoa mille kannalle se asettuu. Se tietysti harkitsee asemaa nyt saadun tiedonannon valossa.
– Tuleeko min. Castrénin hallitukseen myöskin kokoomuspuoluelaisia?’’
Valtionh. ei sanonut tietävänsä. Luuli, että hallitus tulisi muodostettavaksi samalle pohjalle kuin Soinisenkin hallitus oli ajateltu.
Linna yhtyi kaikessa minuun. Ei voinut sanoa ryhmänsä kannasta mitään.
Keskustelu oli hieman lyhyttä. Meidät oli ilmeisesti kutsuttu saamaan tietoa, eikä neuvottelemaan.
Poistuimme. Menimme Courmandiin il-lal-liselle. Satoi niin paljon kuin taivaasta mahtui. Siellä oli min. Vennola, ed. Ritavuori, Auer ja sittemin Torppa, sekä maisteri Toivola. Heillekin tuli tieto Castrenin lupauksesta yllätyksenä. Mieliala oli sangen kiihtynyt.
On merkittävä tähän: että Nevanlinna ja Estlander olivat toissa iltana olleet myöskin valtionhoitajan luona. Kerrotaan N:n sanoneen siellä: ’’Keskustan muodostama hallitus olisi isänmaalle onnettomuus.’’
Johtopäätöksiä. Minä olen varma, että oikeistolaiset ovat Mannerheimin puuhan takana. Ne pelkäävät keskustahallitusta: rikosten tutkimisen, taloudellisen vasemmistosuunnan, kieltolain ja vihdoin sen johdosta että he luulevat sen alkavan menestyä.
Oikeiston on siis pantava kaikki yhdelle kortille valtansa säilyttämiseksi. Se turvaa siihen, että keskusta ei voi yhtyä vasemmistoon vaan on pakotettu kannattamaan oikeistoa.
Mutta nämä laskelmat voivat pettää. Heidän täytyy valtansa tukeamiseksi turvautua salaperäiseen ulkopolitiikkaan – aivan samoin kuin viime kesänä saksalaisten kanssa. Nyt puristaa heitä Englannin maailmansyleily.
Nyt huhutaan, että he ovat Englannin sylissä aivan samoin kuin aijemmin Saksan.
Ja – kieltolaki-asiassa Ranskan.
Ja – sosialistien ulkopolitiikka on toistaseksi hämärää.