Aaroni Kangasmaan tapasin kadulla. Tuli Pietarista. Toi sangen tärkeitä tietoja. Perustuslakivaliokunnassa otettiin käsiteltäväksi ratkaisevasti
lippukysymys.
Tuli hyväksytyksi:
Valtiolippu: sininen risti on valkealla pohjalla, keskellä Suomen vaakuna.
Kauppalippu: sininen risti valkealla pohjalla.
Sotalippu: valtiolippu sellaisenaan, ulkoreunat leikattu kärjelle.
Hallitusmuotokysymys. Senaattori Talas oli puheenjohtajalle ilmoittanut, että hallitus antaa eduskunnalle uuden esityksen hallitusmuodoksi monarkistiselle pohjalle.
Nyt monarkistit tahtoivat lykätä hallitusmuotokysymyksen käsittelyn siksi kuin uusi esitys tulee. Me tasavaltalaiset tahdomme ryhtyä heti valmistamaan hallitusmuotoa.
Äänestettäessä asian käsittelyn jatkamisen, tai lykkäämisen puolesta, äänestivät suomettarelaiset ja ruotsalaiset lykkäystä 9 ä; me vastaan 8 ä.
’’Suomen Senaatin oikeuttamisesta ryhtymään tarpeellisiin toimiin maassa puhjenneen kapinan johdosta.’’
Vréde lausui epäilyksensä niin laajain valtuuksien antamisesta hallitukselle, kuin esitys edellytti.
Alkio: samoin. Keskustelussa useimmat asettuivat samoille kannoille. Pennanen tahtoi antaa sosialististen lehtien ilmestyä ja yhdistysten toimia. Samoin Rosenqvist. Vuorimaa ja Malmivaara samaa kuin minä.
Bergroth yhtyi samaan. Sosialistilehtiä ei saa antaa ilmestyä.
Erkko: Hänestäkin tällainen laki tarpeeseen. Mutta jos Vuorimaan ajatusta ankaruudessaan noudatetaisiin tuottaisi se enempi pahaa kuin hyvää.
Ståhlberg: arvosteli lakia liijan väljäksi ja teki muutossuunnitelmia.
Asetettiin jaosto laatimaan ehdotusta. Jäseniksi valittiin Ståhlberg, Estlander, Alkio ja Rantasalo.
Surullisen kuvan suomettarelaisten talonpoikain epäitsenäisyydestä sai taasen. Puhuttelin Kotilaa tiedustellen kuinka monta heissä nyt on vielä tasavallan kannalla. Ja hän sanoi: ehkä 6! Joku päivä sitten oli hän jollekin meikäläiselle ilmoittanut niitä olevan 18. Nämä 6 olivat: Kotila, Ala-Kulju, Runtti, Sjöstedt-Jussila, L. Typpö, Alanen.
Ja lopuksi tietysti ei yhtään!
Tämä puoluepsykologinen ilmiö ansaitsee erityisen tutkimuksensa.
Samoin niin ikään.
Suometarelais-ingmanilainen röyhkeys esiintyy nykyään tavattoman itsetietoisena kansantahdon muokkaajana. – Ruotsalaisten ’’esiin astuminen’’ nuhteineen ja kansanvallan rajoituksineen on niin ikään ilmaus ”muumioiden konttaamisesta”.