Keskiviikko 30. Huhtik.
Ministeriössä oli minulla ensi kerran väkijuoma-luvan pyytäjiä. Paronitar Indrenius, Kotkan pormestari, eräs Rolf B. Berner. Ilmoitin kaikille että tästä lähin ei mitään lupia anneta.
Toimitin lehtiin seuraavan virallisen uuti-sen:
[lehtileike, otsikko ”Alkoholiaineiden käyttö”]
H-S [= Helenius-Seppälä] haluaa tehdä välikysymyksen tähänastisista väärinkäytöksistä alkoholilupien myöntämisen suhteen. Se tulisi minun vastattavakseni. Mutta kun hän on itse esittelijänä näissä asioissa ja me yhdessä teemme kaikki kieltolain toteuttamiseksi, luulen että vastaukseni saattaisi hänen kyselynsä naurettavaan valoon.
Välikysymykset. Itä-Karjalan kysymyksessä ja vaalivapauden häiritsemisessä käsiteltiin tänään. Edellisessä siirryttiin yksinkertaiseen päiväjärjestykseen 106 ä 80 vastaan, jälkimmäisessä 111 ä 16 vastaan.
Hallitus sai siis kumpasessakin luottamuslauseen.
Sitten tuli valkoista terroria koskeva välikysymys. Siinä meidän miehet hyvin kernaasti olisivat panneet kysymyksen valiokuntaan jossa olisi asetettu komissioni tutkimaan valkoista terroria. Valaisin heille asiaa. Selitin että ulkopolitiikan ja itsenäisyyden tunnustamisen kannalta olisi tärkeä ettei tätäkään lähetetä valiokuntaan. Mutta sisäpoliittisesti voisi sitä ajatella. Vaan jos se menee valiokuntaan, joutuvat maalaisliiton edustajat tukalaan asemaan: samalla kuin me valmistamme amnestiaa punaisille, joutuvat he panemaan syytteeseen suojeluskuntalaisia. Se on ryhmälle vaikea tehtävä, perustuslakivaliokunnan jäsenille ylivoimainen. Valiokuntaan lähettäminen ei ole hallituksen kannalta suuresta merkityksestä, mutta ryhmän. Jätin heidän päätettäväksensä.
Pois tultuani oli 21 ä 5 vastaan päätetty, että ellei hallitus lupaa komissionia, äänestetään valiokuntaan. Nuo 5 olivat: Kallio, Hahl, Niskanen, Elovaara.
Hyvä!
[liimattu lehtileike ”Kieltolain kynnyksellä. Satoja kiloja väkijuomia saapunut Tampereelle”]
Kun tultiin istuntoon, olivat jo hieman levottomia. Minä annoin Söderholmille ehdotuksen lausua lisäksi että hallitus tietenkin tulee aina, kun viranomaisille ilmoitetaan näitä rikoksia syytteeseen pantavaksi, panemaan heti toimeen tarkan tutkimuksen. Hän hyväksyi ja esitti sen. Mutta sekään ei ryhmän miehiä tyydyttänyt.
Vaan sitten kun Hakkila oli puhunut kolmatta tuntia ja hänelle Sarlin vastannut puolitoista tuntia – silloin olivat miehet jo niin valjenneet, että luullakseni yksin Juutilainenkin jo ’’ajatteli toisin.’’ Vuorimaa y. m. jotka eivät olleet ryhmäkok. olivat jyrkästi minun kannallani.
Keskusteluja kesti klo 3 yöllä jonka jälkeen lykättiin jatko ensi perjantaihin.
Ryhmä oli yöllä pitänyt uuden kokouksen, jossa yksimielisesti oli päätetty tyytyä tuohon lisäykseeni Söderholmin lausuntoon ja – siirtyä yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.
Tässä vain on psykologisena selityksenä se, että minun ollessani hallituksessa he jo epäilevät etten olisi riittävästi ryhmän aatteiden kannalla. Se on myöskin oppositionihalu ja läheinen vuorovaikutus sosialistien kanssa, joka tekee tällaista.
Mutta luulen, että tapaus opetti heitä koko lailla.