Saavuin Helsinkiin. Tytön täti ei ollut asemalla. Rouvan sukulainen vei hänet kotiin. Siellä oli ollut surkea köyhyys. Välikysymyksen tekemistä venäläisten maahan siirtymisasiassa ehdotin. Ryhmä yhtyi. Välikysymyksen jätin perjantaina sisään.
Perjantaina oli puoluehallinnon ja ryhmän yhteiskokous, jossa vaaliasioita järjestettiin.
Ryssäin rajan yli tuleminen. Arokallio tuli kauhtuneena kadulta ja kertoi puhutelleensa muuatta juutalaista. Kysyi tältä: miten ne ryssät pääsevät maahan? Juutalainen hivutti hyppysiään: ’’Venäläiset sanovat että rajamaan komendantti panee näin: Siis ottaa vastaan lahjoja, – Ei suinkaan! – No niin ryssät sanovat. Ja, jatkoi juutas, ’’jokaisenhan pitää pitää huoli itsestään, eihän siinä mitään!’’ Arokallio kertoi, että huomisin piti Viipurissa olla kokoomuspuolueen kokous jossa Rantakarin piti puhuman. Mutta eräät Karjalan talonpojat olivat sanoneet, että, jos hän tulee sinne, he eivät tule.
Sundblomin eropyyntö eduskunnassa oli esillä perjantaina. Lääkärin valalla vahvist. todistuksella pyydettiin eroa eduskunnasta. Mutta saman illan lehdet kertoivat, että hän oli matkalla Bergenissä liittovaltoihin kahden muun ahvenanmaalaisen kanssa pyytämässä niiden vaikutusta Ahvenanmaan yhdistämiseksi Ruotsiin. Eropyyntö pantiin pöydälle.
Välikysymys ruotsalaisten eristäytymispuuhista? Viritin sen ryhmässä lauantaina. Valittiin aineksia kokoomaan Relander, Vuorimaa ja Kallio.
Viroon lähtevien Pohjan Poikien, Kalmin rykmentin lipun vihkimisissä Uudenmaan kasarmin pihalla olimme lauantaiaamuna. Siellä soitettiin myös uusi, Klemetin tekemä Pohjan Poikain marssi.