Kaupungissa. Tänään saapui uutinen, että Hessenin maakreivi, Friedrich Karl on lupautunut vastaanottamaan Suomen kruunun. Onkohan tämä nyt sitte historiaa ohjaavan käden vakava tahto, vai onko se epissodi, tässä ajan myrskyaallokossa, epissodi joka häipyy?
Jos se on jumalainen tahto, tulkoon Suomi onnelliseksi, saavuttakoon sisällisen rauhansa, varttukoon, vahvistukoon, viisastukoon ja täyttäköön velvollisuutensa oman kuninkaansa hallitusvallan ja johdon alla.
Minulla ei ole mitään kuningasta vastaan, jos hän vain voi hallituksellaan tehdä kansan onnelliseksi. Sillä minulle henkilökohtaisesti tuo tämä asiain käänne nyt mahdollisuuden välttää ainaiseksi velvollisuus olla mukana hallituksessa, sekä myöskin oikeuden jo ensi vaaleissa vetäytyä syrjään valtiopäivätyöstä. – Niin pääsen taasen kirjailija- ja nuorisotyöhöni, sekä jos päiviä on suotu, kokonaan henkistä sisältöäni itseäni – ijankaikkisuutta varten.
Niin että jos vain kansalle tämä kuninkuus tuottaa siunausta, alistun mielelläni tasavalta-vaatimuksestani.
Mutta – minä pelkään. Nämä nykyiset vallanpitäjämme, ne eivät tunne kansan mielialoja, eivätkä haluakaan sitä tehdä, sillä he katsovat ylön kansaa. He tulevat antamaan kuninkaalle väärän kuvan kansasta. Ja sitä minä pelkään.
Aleksanterin päivä. Ilkassa olivat laittaneet minulle eräästä Munsterhjelmin taulusta jäljennöksen nimipäivälahjaksi. Juotiin kahvit – samalla myöskin kuninkaan tervetuliaisiksi.
Kotona illalla samoin.
Haapala lähtee tänä iltana etsimään painokonetta Kuopio – Viipuri – Turku -linjalta. Se meidän täytyy saada vaikka mistä!