Eilen soitti minulle ystäväni Kangas-Kurki, että ystäväni Esa Eetu Takala oli maanantaina kuollut! Niin me menemme! Yhä harvenee ikäisteni rivi. Esa oli yksi kaikkein lähimpiä ja luotettavimpia ystäviäni. En tiedä, ketä nuorisoseuraliikkeen kuohuajoilta muistaisin yhtä lämpimästi. Muistan, kun Ylistarossa v. 1896 Esa erosi, oltuaan 6 v. esimiehenä, ja minut valittiin tilalle, itkin. Minusta tuntui raskaalta ajatella, jos hän eroaa, kuka johtajana kannattaa ..
Meidän välillämme, vaikka olemme oman-neet eri puoluekäsityksiä, ei ole koskaan ollut mitään riitoja.
Jumala valmista Esalle lepo!