Keskiviikkona 15. Tammik.
Perustuslakivaliokunnassa ehdotin Valtiotalouden oikeusperusteista mietinnön 1 § muutettavaksi hallituksen esityksen mukaan. Äänestyksessä vain meidän miehet äänestivät tätä muotoa. Siis § hyväksyttiin 12 ä 5 vast. 4 §:lässä ehdotti Juutilainen ja Kokko että valtiolainan ottoon vaaditaisiin 2/3 äänten enemmistö. Tanttu puolsi mietintöä. Minä puollustin tehtyä 2/3 ehdotusta.
Äänestys: Mietintö jaa 12
Muutos Ei 5.
5 § ehdotti Vuorimaa, että 2 mom. alusta poistetaan sana ’’uusia’’, joten se tulisi kuulumaan ’’ylimääräisiä eläkkeitä ja apurahoja’’ jnep. Kannatin.
Tästä sukeutui kiihkeä keskustelu, jossa Vrede ja Estlander kiihkeästi puolsivat mietintöä, väittäen että eläkkeet olivat saavutettuja oikeuksia, joita edusk. ei saa peruuttaa; me taas väitimme, että eläkkeitä on laittomastikin annettu. Tietysti emme voineet yhtäkään uus-suomettarelaista kääntää, Antilat, Peurakosket, Runtit, Rantasalot, Estlanderin ja Vreden kanssa lujasti puoltivat äänillään, ettei eduskunta saa tarkastusoikeutta jo myönnettyihin eläkkeisiin nähden. ’’Edistysmieliset’’ mukana!
Äänestys – 12 ä 5 vastaan.
9 §:lästä syntyi kiihkeä keskustelu. Meidän taholta ehdotettiin hallituksen esitys sellaisenaan, vastoin valiokunnan mietinnön ehdotusta. Peurakoski esiintyi kukkona hallituksen puolesta. Ehdotuksemme hylättiin 12 ä 5 v.
Lain toisen käsittelyn lopussa päätettiin ehdottaa että laki käsiteltäisiin eduskunnassa kiireellisenä.
Eilen oli eduskunnassa suuri yhteentörmäys meidän ja ruotsalaisten välillä Asevelvollisuuslain 5 § 6 mon. (kielipykälän) johdosta, sekä sotapalvelusajasta. Oli ihmeellistä taas konstateerata suomettarelaisten kansallishengen alentuminen. Ed. Loukko sanoikin:
’’Jaa-ah’! Jos Juhana Vilhelmi Snellman eläisi ja näkisi nuo miehet, hän itkisi.’’
Ja niin varmaan olisi.
Ja uusi ’’Edistyspuolue.’’ Istui mykkänä koko illan, melkein mykkänä ja äänestää kokoomuksen kanssa! Ei siitä mitään edistyspuoluetta tule. Ne ovat liijan laiskoja, mukavuutta rakastavia ja hengettömiä.
Hallitus ja viinakset. H-S. kertoo: Valtioneuvosto oli päättänyt panna toimeen kekkerit Mannerheimille Seurahuoneella. Väkijuomalupa hankittiin. Ryypättiin. Tuli raittiusväen tietoon. Asian omaiselta lupia-antavalta virkamieheltä kysyttiin: ’’No te kai pidätte tällaiset luvat aivan laillisina?’’ ’’Kyllä – tietysti.’’
’’Ja lupa kai on annettu Seurahuoneelle tätäkin varten?’’ ’’Tietysti.’’
Siis: itse valtioneuvosto rikkoo väkijuoma-asetuksia.
Mitä sitte voi odottaa sydämen sivistymättömiltä salapolton suosijoilta!
Sulfiittispriijuttu on jo välillä ollut sillä kannalla, että hallitus piti saaman tehtaat haltuunsa jotka ovat nyt sitä varten raketut, sekä ostaa massatehtaasta lipeän, valmistaakseen siitä itse spriitä.
Mutta sitte tehtailijarengas, jonka johdossa ovat Kairamo ja Paloheimo, vetivät taas lupauksensa takaisin ja nyt tarjoovat taas – kontrahteja, joissa valmistus pidätetään tehtaille.
Perustuslakivk. käsiteltiin loppuun 2:ssa lukemisessa Valtiotalouden oikeusperusteista. Ilmoitin vastalauseen, jonka lupasin iltaistuntoon klo 7.