Ulkoasiainvaliokunnassa. Otettiin käsiteltäväksi hallituksen kirjelmä, koskeva venäläis-suomalaisen komitean asettamista. Mäkelin moitti Svinhufvudin kirjelmää liijan ’’keisarilliseksi’’. Mietinnössä huomautettava mikä asema hallituksella eduskuntaan nähden on.
Vuorimaa oli tehnyt ehdotuksen, että komiteaan valittaisiin 7 jäsentä, sitä kannattivat Mäkelin ja Manner.
Gylling: Suomen työväenluokan edustajia ei voisi valita eduskunta, vaan olisi kenties annettava työväen järjestöjen valittavaksi. Asetti kysymyksen alaiseksi, eikö työväenluokan edustajista ole valittava ehdoton enemmistö edustajia.
Vrede: ettei epäviralliset järjestöt voi ottaa osaa vaaleihin.
Komitean jäsenmäärä määrättiin 7:ksi, 10 äänellä 7 vastaan. Porvarit äänestivät kaikin 5:ttä.
Ingman tahtoi, että hallitus saisi oikeuden ratkaista komitean ehdottamia asioita ja antaa niitä eduskunnalle vain ’’mikäli ne ovat eduskunnan päätettävät.’’
Manner vaati kaikkien asiain jättämistä eduskunnalle.
Alkio katsoi että kaikki päätäntövalta olisi varattava eduskunnalle.
Ingman tahtoi että hallitus saisi ratkoa eduskuntaa kuulematta vähempiä asioita.
Tokoi kannatti Alkion ehdotusta.
Vuorimaa teki ehdotuksen Alkion ehdotuksen pohjalle, sananmukaisesti.
Valpas moitti hallituksen esiintymistä särmikkääksi. On eduksi että asiat menevät eduskunnan kautta.
Ingman oli suuresti ihmeissään, jos hallitus ottaisi vastuulleen näissä asioissa enempi vastuuta kuin on pakko.
Manner sanoi, että kaikki eivät ole niin vaatimattomia kuin valiokunnan puheenjohtaja; hallitusmiehillä on yksin vahva vallanhimo.
Lagerlöfistä tässä on kysymys siitä, mikä on käytännöllistä.
Kuusinen ehdotti pontta jaostoon laajennettavaksi niin, että komitea ja senaatti voivat [päättää] pieniä juoksevia asioita.
Vuorinen suostui ponnen lykkäämiseen jaostoon.
Äänestyksessä voitti Vuorimaan ehdotus Mannerin ensin 9 ä 8 vast. Toisessa äänestyksessä Puheenjoht. ja Vuorimaan ehdotusten välillä voitti Vuorimaa 19 ä 7 vastaan.
Asetettiin jaosto: Puheenjohtaja, Huttunen ja Alkio.
Suomen osanotto rauhanneuvotteluihin otettiin esiin.
Ståhlberg. Kansainväliset takeet on kaksiteräinen miekka. Tehoton ja velvoittava. Norjassa pyritty irti. Kreikan ja Persian kohtalo. Takuu siis epäiltävä.
Tällaisen takuun esille tuleminen olisi ainakin lykättävä yleiseen rauhanneuvotteluun jossa takuumiehiä olisi jo useampia mukana.
Vrede tunnusti, ettei takuilla ole vallan suurta merkitystä, mutta onhan sillä Sveitsiin nähden ollut merkitystä. Samoin kuin Ståhlberg, että takuukysymystä tuskin voi nyt tässä tilaisuudessa esiin ottaa.
Kuusinen luuli, että takuiden saamista edistetään, jos se pannaan vireille jo Brestissä. Kun Saksan ja Venäjän takuut saadaan, voisi jo helpommin saada länsivaltojen takuut. Persian esimerkkiin oli väärin kiinnitetty huomiota, sillä ei ole kansainvälisiä takuita.
Vuorimaa Viime vuosien esimerkki osoittaa, ettei takuilla ole suurta arvoa. Parempi on kuitenkin perustaa puollustusliitto.
Huttunen. Valtainvälisten takeiden saaminen jo Brestissä olisi varsin suotava. Suomen riippumattomuuden loukkaus Venäjän puolelta lähimmin odotettava. Sitä vastaan painaisi Saksan muistutus vaakassa paljon. Jos Suomessa sotaväkeä ajateltaisiin, luuli että demokratian puolelta tultaisiin sitä jokseenkin jyrkästi vastustamaan.
Tokoi: Rauhansopimuskirjassa olisi mainittava että Suomen riippumattomuus tunnustetaan.
Jäämerensatama-asiassa päätettiin pyytää senaatilta asiakirjoja, sekä toimittamaan selvitys asiasta valiokunnalle.
Samalla pyydetään Suom. Kirj. Seuralta selvitystä Pohjois-Ruotsin suomalaisasutuksesta.
Suomen osanotosta Venäjän valtiovelkaan.
Ingman arveli että meidän kantamme on selvä, emme ota osaa, mutta toinen on asia, jos ulkovallat vaativat.
Vuorimaa: Suomen edustajain pitäisi ilmoittaa, ettei Suomi ota osaa Venäjän sotalainoihin.
Vrede: Asia on siltä puolen aivan selvä, että Suomi oli jo eri valtio kun Venäjä otti sotalainoja. Mutta Venäjän puolelta on koko sodan ajan pidetty vireillä vaatimus että Suomen tulee ottaa osaa Venäjän sotakustannuksiin. Suomi on Suomen Pankin kautta kärsinyt hyvinkin suuria tappioita.
Tämä puoli kysymystä on huomioon otettava. Ei ole mahdollista että Suomi joka ei ole ollut mukana sodassa että sen tulisi samassa suhteessa korvata sotakulunkeja kuin Venäjän.
Mikkola: Ei olisi otettava ennakolta kantaa, koska se voi julki tulleena heikentää asemaamme.
Mäkelin: On valmistauduttava Saksan pakotuksestakin ottamaan osaa Venäjän sotalainojen korvaamiseen. – Kysymystä ei saa jättää avoimeksi. Valiokunnan keskustelut.
Alkio: Saksan sotakorvausvaatimukset tuskin ovat rahallista laatua. Ne voivat olla alueellista ja kaupallista laatua. Kerrotaan, että Saksa vaatii Venäjällä 15 vuoden vapaakaupan oikeudet, – Englannin lähettilään apulainen oli hänelle ilmaissut, ettei ainakaan Englanti tule vaatimaan pientä Suomea osalliseksi Venäjän sotalainojen maksamiseen. Suomi saa varustautua siihen, että Venäjä ei maksa Suomesta ottamiaan sotalainoja.
Kauppasopimukset
Vuorimaa: Meidän on hankittava Venäjällä enimmän suositun maan kaupallinen asema.
Tokoi: oli optimisti tulevais. nähden.
Alkio: Suunta on käännettävä Venäjälle. Suomella ja Venäjällä vuorovaikutuksesta toistensa kanssa hyvin tärkeä, molemmille edullinen.
Valpas: Suomen edustaja Ruotsissa näkyy suunnittelevan Suomen yhtymistä Ruotsalais-Englantilaiseen kauppaliittoon. Tämä homma on vaarallinen ja voi loukata Saksaa.
Puolueeton instanssi ratkaisemaan niitä asioita, joista ei päästä sovintoon.
Tokoi ehdotti asian jättämistä siksi, kunnes komitea on kokoontunut.
Mikä asema meillä tulisi rauhan neuvotteluissa olemaan; jätettiin toistaiseksi.
Venäjän sotaväen täältä poisviemisestä ehd. Valpas keskust.
Vuorimaa. Sotaväen poisvieminen maasta on ensikysymys.
Vrede. Myös Viaborin linnoituksen Suomelle ottaminen. Kysymykseen olisi otettava linnoituksen Suomelle lunastaminen.
Valpas Venäläiset luultavasti piankin vievät maaväen pois, jos tulee rauha. Jollei rauhaa tule eivät lie halukkaat.
Mitä tulee linnoitusalueisiin, siinä kai pitäisi hankkia asiantuntijain erikoisselostus.
Tämän yhteydessä kai olisi myös otettava selkoa, mitä alueita venäläisillä Suomessa on, tontteja ja kiinteistöjä.
Vuorimaa. Linnoitusten tyhjentämiskysymys on arkaluontoinen. Suomalaisten olisi asetuttava sille kannalle, että linnoitukset lakkautettaisiin, kuten Viapori, Ahvenanmaa ja Porkkala. Tästä olisi kysyttävä Saksan, mahdollisesti myös Englannin mieltä.
Mikkola. Kaikki yksimielisiä sotaväen pois saamisesta Suomesta. Katsotaanko linnoitukset olevan extorialioikeuden [= eksterroriaali-] alaisia, onko ne Venäjän, vai onko ne meidän. Hänen kantansa se, että nämä linnoitukset olisi saatava Suomelle.
Huttunen luuli että nykyään on hyvin helppo saada linnoitukset Suomelle. Kun bolshevikki-matruuseja arvatenkin tullaan nimittämään sekakomiteaan, ne varmasti helposti luopuvat. Asia riippuu myöskin sotaväen pois saamiseen nähden siitä, miten suomalaisten puolelta asiaa ajetaan. Jos kohteliaasti: se vie hyviin tuloksiin.
Vrede. Mikkolalle: linnoitusalueita ei voi mitenkään katsoa Venäjän valtion, vaan Suomen valtion osiksi. Mutta omistusoikeudesta on otettava selkoa.
Ingman vastusti sitä, että komitea ryhtyisi selvittelemään linnoituskysymystä.
Nevanlinna tahtoi mainita Suomen omaisuudesta Venäjällä, jossa Valkeasaaren – Pietarin rata on Suomen. Olisi pyrittävä siihen, että rautatiepätkä tulisi olemaan Venäjän valtion oma.
Vuorimaa. On mahdotonta että vieras valtio omistaa rataa toisen valtion alueella. Tuo rautatie voidaan myydä, joko yksityiselle yhtiölle tahi Venäjän valtiolle.
Valpas olisi valmis ilman muuta yhtymään siihen, ettei mitään sotalinnoituksia Suomen valtio pitäisi yllä. Linnoitusalueiden Suomen haltuun saamiseksi luuli että tälle kannalle asettuminen edistäisi asiaa.
Manner: Venäjän nykyisten vallanpitäjäin taholla pannaan hyvin paljon huomiota siihen, mihin tarkoitukseen Suomi aikoisi linnoituksia käyttää. – Linnoitusalueet on saatava Suomelle, mutta niiden sotilaallinen merkitys hävitettävä.
Selvittelyn hankkiminen edellä kosketelluista asioista jätettiin komitealle.
Asetettiin jaosto, joka sai suunnitellakseen mietintöä, ja siihen valittiin: Vrede, Vuorimaa, Mäkelin, Tokoi, Nevanlinna.