Keskiviikkona 30 Heinäk.
Presidentti oli ensikerran valtioneuvostossa, jolloin hyväksyttiin avoin kirje Mannerheimille. Pääministeri teki selkoa käynnistään Mannerheimin luona. Mannerheim oli sähköttänyt presidentille seuraavaan tapaan:
Kun en ole vakuutettu siitä että nykyisissä oloissa voisin kantaa vastuuta sotaväen johdosta, en katso voivani suostua teidän ylhäisyytemme esitykseen.
Pääministeri oli saanut sen vaikutuksen ettei tätä vastausta tarvitse pitää lopullisena. Se tulee riippumaan erityisistä asian haaroista, joista M:lla ei ollut selvyyttä. Mannerheim ei tiennyt mitkä valtuudet hänelle tulisivat ja missä määrin hän tulisi riippumaan muista. Hänellä ei ollut tietoa hallituksen ulko- eikä sisäpolitiikasta. Pääministeri ilmoitti hänelle ulkoministerin saaneen toimekseen ilmoittaa ulkomaille, että politiikka on muuttumaton. Mutta sen ei katsonut M. riittävän. Hän tahtoisi saada tietoa mille kannalle asetutaan bolshevismia vastaan ulko- ja sisäpolitiikassa, amnestiassa y.m. Hän siis odottaisi hallitusohjelmaa. Ohjelma olisi laadittava niiden ryhmien, jotka ovat presidentin valinneet.
(Siis: hän sittenkin ottaa asian puoluekannalta!)
Pääministeri oli saanut sen käsityksen, että jos näistä saadaan selvyys, hän ottaisi harkitakseen sittemin mille kannalle asettuu. M. aikoo Elok. 10 p. palata Helsinkiin. Asia on nyt hyvin häälyvällä kannalle. Niihin nähden, jotka ovat hallituksessa pysymisensä ehdoksi asettaneet Mannerheimin jäämisen ei asema ole selviytynyt.
Vennola piti tulosta suotuisana.
Soininen arveli että Mannerheimin valtuudet kai tulisi järjestetyksi, samoin ulkopolitiikka.
Alkio. Keino tulokseen päästä olisi, että ne ministerit jotka panevat jäämisensä ehdoksi Mannerheimin jäämisen laativat yhdessä presidentin kanssa ohjelman. Sen tarkastavat sitten ne ministerit jotka eivät ole tätä ehtoa panneet.
Luopajärvi yhtyi Alkioon.
Söderholm oli jo aikonut tätä hallitusta muodostettaessa jäädä pois. Tämän hallituksen takana ei ole ehdotonta enemmistöä. Hänen vakaumuksensa tärkeissä asioissa on ollut toinen kuin enemmistön. On tullut siihen tulokseen että hän pysyy erohakemuksessaan riippumatta siitä mille kannalle M. asettuu.
Hahl. Presidentinvaalin ei pitäisi vaikuttaa mitään muutosta ulko eikä sisäpolitiikassa. Hallituksen pysyttävä toistaseksi paikoillaan. Sellainen mieliala eduskuntapiireissäkin. Maalaisliittolaisilla ei ole ollut mitään lehmäkauppoja amnestiasta sosialistien kanssa.
Soininen ilmoitti edistyspuolueen puolesta ettei ole ollut mitään sopimuksia amnestiasta sosialistien kanssa.
Vennola samoin.
Erkko halusi että ministeristö pysyisi entisellään.
Alkio samoin. Merkitsi, että Mannerheim tuntee kyllä hallituksen ohjelman. Nyt olisi niiden ministerien jotka ovat pysymisensä panneet riippumaan M.n erosta ilmoitettava se M.lle ja itse jäätävä paikoilleen.
Ramsay: Hallituksen on määrättävä kantansa hiippakuntien ja kouluhallituksen kielelliseen jakoon. Samoin Aunukseen. Sitten muodostettava, ei tilapäinen, vaan pysyvä ministeristö.
Valdén: Hallitus jolla ei ole eduskunnassa enemmistöä, on aina heikko. Toimenpiteiden kautta, joihin hän ei ole vaikuttanut, on maanpuollustus joutunut tilaan, josta hän ei voi vastata päivääkään! Oli aikonut luopua jo silloin kun tämä hallitus muodostettiin, mutta suostui jäämään ainoastaan sotaministerin nimenomaisesta pyynnöstä.
Soininen oli valmis järjestämään hiippakunta- ja kouluhallitusjaon.
Hahl. Kun Hallitusmuoto nyt on säädetty, on siinä määrätty pohja hiippakunta- ja kouluhallitusjaolle. Aunuksen asia on esitettävä eduskunnalle.
Pääministeri katsoo hallituksen vaikeudet niin suuriksi ettei hän katso voivansa ryhtyä hallituksen etunenään nyt, kun ei usko että voisi viedä asioita eteenpäin.
Kallio selitti että pääministerin kanssa hallitus joko seisoo tai kaatuu.
Pääministeri piti asemaa kovin vaikeana, kun Mannerheim ei ollut antanut varmaa vastausta.
Vennola piti asemaa selvempänä kuin pari päivää aijemmin. Pääministerin on pysyttävä.
Pääministeri. Mannerheim ei oikeastaan pyytänyt uutta ohjelmaa, vaan mainitsi esimerkkeinä ne, miten suhtaudutaan ulkopolitiikkaan, sisäpolitiikkaan jnep.
Alkio katsoi että asema ei ollut niinkään sekava kuin viime keväänä. Vaikeudet johtuvat nyt siitä epälojaalisuudesta jota oikeiston taholta oppositsionissa harjoitetaan. Tämä oppositsioni on isänmaalle vahingollista. Nykyisen hallituksen jäsenet, jotka aikovat luopua nyt tällä hetkellä, avustavat oppositsionia. Kun Mn sotapäälliköksi jääminen riippuu näistä hallituksen jäsenistä, on siis heidän edesvastuullaan koko aseman järjestely.
Valdén ilm. jo 3 viikkoa sitten ilmoittaneensa ettei hän voi vastata asemasta jos ei Mannerheim tule valituksi.
Koko keskustelu teki sen vaikutuksen, että pääministeri ja sotaministeri olivat joutuneet niin valtaavan oikeistohypnoosin alaiseksi, että he ovat asettuneet näin epälojaaliseen oppositsioniin omaa hallitustaan vastaan!
Pääministeri otti vastoin oman ryhmänsä päätöstä, toimekseen Mannerheimilta, muodostaa ministeristö. Nyt hän taas menee Mannerheimin kanssa, vaikka hänen puolueensa on nyt kaikkein tärkeimmin asemasta vastuussa.