Perustuslakivaliokunnassa otettiin esiin ’’Hallituksen esitys Suomen eduskunnalle Suomen ja Saksan välisen rauhansopimuksen sekä kauppa- ja merenkulkuvälikirjan hyväksymisestä.’’ Asetin kysymyksen alaiseksi, onko tämä asia käsiteltävä tässä valiokunnassa vai Laki ja Talousvaliokunnassa. En vaatinut muutosta. Valiokunta päätti että käsitellään täällä.
Tilataanko asiakirjoja? Ingman vastusti. Minä puollustin. Ingman ehdotti prof. Erichiä kuultavaksi. Päätettiin asiakirjat pyytää. Professori Erichiä päätettiin pyytää kuultavaksi.
Päätettiin senaatista tiedustella milloin tulevat ne lainmuutos-esitykset, joita tämän sopimuksen voimaantulo edellyttää.
Sopimuksen suomalainen ja ruotsalainen käännös ilmoitettiin aivan virheellisiksi. Eduskunta pyysi hallitus[ta] nyt hyväksymään Saksankielisen alkutekstin, mutta vain väliaikaisesti suomalainen ja ruotsalainen käännös.
Valiokunta kokoontuu yleiskeskustelua varten illalla klo 6.
Hallitusmuotokysymys: Puheenjohtaja kysyi: eikö nyt olisi ryhdyttävä käsittelemään hallitusmuotokysymystä hallituksen esityksen pohjalla, kun ei ole vielä tullut uutta esitystä?
Ei ryhdytty siihen.
Sitä vastoin päätettiin hajota ja kokoontua illalla klo 6.
Professori R. Erich esitti selostuksen Saksan kanssa tehdyn sopimuksen synnystä.
E. oli vain vaillinaisesti saanut tietoja Suomen hallituksen prof. E. Hjeltille annetuista valtuuksista.
1 art. 2 momentin ehdottivat edustajat lievemmäksi, mutta saksalaiset eivät siihen suostuneet. Suomalaiset, josko epäröiden, suostuivat. Saksalaiset katsoivat että se olisi edullinenkin Suomen kokonaisuudelle. Puhuja mainitsi että Ruotsi ja Norja aikanaan sitoutuivat, etteivät luovuta Venäjälle maata ilman Ranskan suostumusta.
6 artk. 2 mom. katsoivat Saksalaiset tärkeäksi v. 1908 Itämeren sopimuksen vuoksi.
15 art. mukaan joutuu Suomi maksamaan Saksalaisille venäläisten täällä saksalaisille tekemiä vahingoita. Saksan edustajat suostuivat ’’tekemään voitavansa’’ että ryssä ne korvaa.
8 luku. Saksal. vaativat Suomelta venäläisten pidättämät laivat. Lopuksi suostuivat saksalaiset Liite pöytäkirjan 4 mukaan että Saksa koettaa saada ne venäläisiltä, mutta ellei saa vuoden kuluessa, niin Suomen on ne korvattava.
30 art. otettiin sen vuoksi, että Ahvenanmaakysymys oli sellaisena otettu myöskin Saksan ja Venäjän väliseen sopimukseen.
Saksalaiset ilmoittivat käsittävänsä Ahvenanmaan Suomeen kuulumisen riidattomaksi.
Kauppa ja merenkulkuvälikirjaa
laadittaessa oli insin. B. Vuolle mukana.
12 artiklaan oli vaikea saada määräystä Suomen rannikkolaivaliikkeeseen, että suomalaisilla on siihen etuoikeuksia.
Valtuutetut olivat ottaneet huomioonsa, kun nyt saksalaisille tuli täysi oikeus liikkeen harjoittamiseen Suomessa, samoin kuin suomalaisilla Saksassa, – että ulkomaalaisten elinkeinoanomukset olivat tähänkin asti olleet vain pääasiassa muodollisia. Niin ikään kehitys edistyneemmissä maissa vie yleensä elinkeinovapauteen sopimusvaltojen välillä.
1 art. 4 kohta sallii m.m. kieltolain voimaan saattamisen, kunhan sitä vain sovelletaan kotimaankin tuotteisiin.
10 artikla, koskeva tullitaksaa, katsoivat valtuutetut mahdolliseksi suostua, koska sopimus on väliaikainen ja voidaan siis korvattaessa [tark. korvata] pysyvällä kauppasopimuksella siksi, kunnes uusi sopimus astuu voimaan.
Vuolle oli katsonut tämän mahdolliseksi sillä perusteella, että tullimaksut saadaan määrätä kullassa tai kullassa maksettavissa seteleissä.
Saksan taholta ei tulla vastustamaan tulli korotuksia, milloin Suomessa johonkin tavaralajiin nähden katsotaan se finanssipoliittisista syistä tarpeelliseksi.
Suomen Pankin 60 milj. saatavan suoritusta koskevassa kysymyksessä eivät saksalaiset tahtoneet tehdä mitään ennakkopäätöstä. Kansainvälisen oikeuden mukaan katsotaan sellaiset takavarikoidut omaisuudet menetetyiksi. Mutta he antoivat hyviä toiveita, että nuo rahat mahdollisesti olisivat tuonnempana saatavissa.
– Vastako v. 1921 jälkeen tästä kauppasopimuksesta päästäisiin irti? kysyi Vrede.
– Niin on tarkoitus, vastasi Erich.
– Saksalla on siis vapaus muutella tullitaksaansa, mutta Suomella ei?
– Valitettavasti se jäi sellaiseksi ettei vastavuoroisuus tullut tähän merkityksi. Hallituksemme koettaa saada siihen selityksen vastavuoroisuuttaan. Erich luulee etteivät saksalaiset tule lähiaikoina tulleja kohottamaan.
Erich laajassa lausunnossaan selitti käsittäneensä, että hallitus oli Hallitusmuodon 6 §:län mukaan voinut hyväksyä tämän sopimuksen ilman eduskunnalle alistamatta. Samaa mieltä oli Renvall. Mutta sitten katsottiin olevan syytä alistaa se kokonaan eduskunnan päätettäväksi. Sen kautta sopimus saa lainvoiman. Useimmissa maissa menetellään näin. Esim. Saksassa käsitellään asia lainsäädäntöasiana.
Sopimuksen hyväksymismuodosta oli lakimiehillä kinaa. Ståhlberg ja Vrede kannattivat sellaisista menettelyä, että eduskunta julistaisi sopimukset voimaan astuviksi myöskin siihen nähden, mikäli sopimukset poikkeavat voimassa olevasta laista.
Erich ei hyväksynyt tätä tulkintaa, mutta ei pitänyt sitä mahdottomana.
Vuorimaa selitti, että eduskunnan oli hyväksyttävä tämä sopimus, koska eduskunnalla oli valta.