Ennen istuntoa oli ryhmäkokous jossa tarkistettiin kanta ja mentiin yksimielisinä istuntoon. Tiettiin kertoa: Vuorimaa: Retulainen sanoi, että tulee heti kaksikamari-järjestelmää tarkoittava esitys eduskunnalle. Lantto: Puumala oli hänelle sanonut että Alkiokin on ententen rahoilla ostettu. Sanomalehtien esiintymiseen nähden päätettiin että ne voivat puollustaa nyt jo puo-lueet-tomuutta, tekemällä se kuitenkin niin ettei Saksaa loukata.
Delegatsionissa senaattori Stenroth esitti Holstilta saamansa sähkösanoman jossa Suomen hallituksen täkäl. Englannin konsulin välityksellä tekemään kyselyyn oli Hearstin vastaus, missä sanottiin, ettei Englannilla ole mitään sitä vastaan jos Suomeen tulee monarkia tai tasavalta. Mutta Iso-Britan-nian valtakunta ei salli että keisari Vilhelmin lanko istuu Suomen valtaistuimelle, eikä tule tunnustamaan sitä, sekä valittaa että hy-vien suhteiden syntymiselle Suomen ja Iso-Britannian välillä tulee näin pitkistymään ja mutkistumaan.
Tämä oli ilmoitettu prinssi Fredrik Kaarlelle. Hän oli, Hjeltin ilmoituksen mukaan, ottanut tiedon täysin levollisesti vastaan. Ilmoitti että hän tulee olemaan suomalainen ja täysin puolueeton.
Kysyin, eikö näitä anneta julkisesti eduskunnan tiedoksi. Vastattiin ettei sitä katsota sopivaksi kun Hearstin vastaus ei ole [yliviivattu: ”täysin”] virallinen, eikä Holsti ole Suomen virallinen edustaja. Katsottiin sen vuoksi sopivammaksi tällainen tiedonanto, koska delegatsionin jäsenet voivat ilmoittaa asiasta ryhmille.
Kysyin senaattorin mentyä: Eikö niiden, jotka aikovat toimittaa kuninkaanvaalin, olisi nyt syytä vielä tarkistaa kantaansa.
Kairamo ja Ahmavaara hermostuneesti vastasivat sen jo ennestään olevan selvän.
Minä sanoin, että vaali näissä oloissa, kun Saksa ja Englanti asettuvat vastahankaan, on uhittelevaa riskeeraamista.
Täysistunnossa joka, käsiteltyään Pehkosen eropyynnön julistettiin puoleksi tunniksi päättyneeksi ja sitten 82 ä 24 vastaan uusi istunto suljetuksi, päätettiin ensin pöytäkirjan julkaisemisesta. Puhemiehistö ehdotti, että se päätetäisiin julaista heti kun on tarkistettu. Mutta Estlander, että se julaistaan sitte kun puhemiehistö katsoo sen sopivaksi. Näiden välillä äänestettäessä sai puhemiehistön ehdotus 41 ääntä ja Estlanderin 64. Otaksuimme että tämä päätös aiheuttaa sen, että tuota pöytäkirjaa ei julaista ollenkaan.
Sitten alkoi tuo suljettu istunto jonka omituisuutena oli että siellä papit, Rentola ja Virkkunen turnasivat pikkuasioista, että nuorsuomalaiset taas ripittivät itsensä, vuorontiestä kymmenkunta edustajaa ilmoittaa etteivät ota osaa kuninkaan vaaliin. Pari naista heistä, neiti Brander ja Rouva Löthman itkivät. Meidän miehet puhuivat liijan räikeästi.
Kun oli saatu puhtinsa puhutuksi, ja äänes-tyksellä päätetty 64 ä. 41 vastaan, kahden pidättyessä äänestämästä ja syrjäänpannun lipun ollessa ei, että kuningas valitaan, lopetettiin suljettu istunto ja vähäisen loma-ajan jälkeen alotettiin avoin istunto.
Siinä esitettiin hallituksen kirjelmä, jolla hallitus teki selkoa toimistaan kuninkaanvaalin vahvistamiseksi. Edustaja Antila oli saanut toimekseen esittää että Hessenin prinssi Fredrik Karl valittaisiin Suomen kuninkaaksi perintöoikeuksineen.
Huomasin heti tarkoituksen. Keskustelu oli peitetty, nyt vain aijottiin toimittaa vaali niin ettei vastalausujat huomaakaan niitä enää uudistaa. Mutta huomasinpahan! Luin vastalauseeni uudestaan. Heimonen ja Paasivuori uudist. vastalauseensa – ja silloin kopahti. Nuorsuomalaiset ja ruotsalaiset jäivät päätöksen taakse!
Joka oli juonen tarkoituskin!
Tunnen rinnassani rauhan. Olen taistellut parhaan käsitykseni mukaan kuningasta vastaan koska minulla on syvä vakuutus siitä, että hänen ympärilleen kertyisivät kaikki nämä onnenonkijat, luokkavallanpitäjät ja pyytäjät, kansan ja ajatuksen vapauden sortajat.
Olen rukoillut Jumalaa joka ilta ja aamu, että Suomi saisi hyvän hallitusmuodon, -oikean hallitustavan. Olen antanut historiaa ohjaavan käden haltuun tuottaa meille monarkia eli tasavalta, kun vain parempi voittaa. Jos tämä päätös nyt on Suomelle onneksi, Jumala siunatkoon päätöstä ja kuningasta! Jos se merkitsee onnettomuutta, se raukee tyhjään.
Minua vastustajat vihaavat, parjaavat, ylönkatsovat. Mutta kaikkeen siihen nähden olen niin rauhallinen kuin koko viha ei olisi tulitikun arvoinen. Olen koettanut tutkia sydäntäni, onko minussa ylpeys tai paatumus niin kehittynyt, että se estää minua tuntemasta tätä vihaa. Mutta omatuntoni ei sano sitä. Erittäinkin se, etten ollenkaan jaksa edes vihastua pahimpiin vastustajiini ja haukkujiini osoittaa mielestäni, ettei tässä ole paatumusta.
Olen saanut haukkuma- sekä kiitoskirjeitä. Niillä nyt ei ole sen suurempaa merkitystä.
Mutta se minun täytyy sanoa, että esim. U. Päivän ja U. Suomettaren kirjoittajan hengen alhaisuus paljastuu tänä aikana pahoin. Samoin eräiden korkeassa asemassa olevain. Talas oli lörpötellyt jo tulevista arvonimistä ja ylennyksistä. Svinhufvudista tehdään kreivi, Setälästä vapaaherra, Talaksesta kai samoin j.nep.
Ja tällaisia näperröksiä ajatellaan silloin kuin isänmaan valtiolaiva on tällaisessa myrskyaallokossa, sekä maassa sellainen sisällinen tila kun tämä on.
Mutta nyt on näyttänyt, että nämä herrat ovat olleet minulle hieman kohteliaampia kuin kesällä.
Itsekuria, sitä, sitä me tarvitsemme!