Vaasassa. Sain Holstilta pitkän kirjeen. Ja merkillisen. Hän selostaa ulkopoliittisen tilanteemme kehitystä. Ja se on surullinen. Meillä ei ole valtiomiehiä, on vain diletantteja, jotka elävät päivästä toiseen, kykenemättä arvioimaan ollenkaan asemaamme. Tuo suorastaan noiduttu ympyrä, missä me liikumme Saksaan ja Ruotsiin nähden, estää diplomaattejamme näkemästä sen ulkopuolelle. Reunavaltoja me petämme, Saksaa, joka vehkeilee ryssäin suosiota ja liittoa etsien, me pokkuroimme ja nuoleksimme! Jonakin kauniina päivänä ryssä tekee alueellamme jonkun anastuksen, yksikään naapuri ei ojenna sormeaankaan meitä auttaakseen. Ja puolustuslaitoksemme, se on niin epäkunnossa kuin ikinä voi ajatella. Mitä Jlan nimessä tästä tulee?
Kalliolta sain lyhyen vastauksen. Hän on ollut Hgissä, myös puolustusministerin kutsusta neuvottelussa armeijan päällystön järjestämisestä. Pelkää myös että nyt on Mannerheim tulossa.
Ja – jos hän pääsee armeijan johtoon, sanon minä, se merkitsee, että hän astuu myös tasavallan johtoon! Hän vakiinnuttaa ruotsalaisryssät armeijaan, ruotsalaismonarkistit hallintoon ja…
Ihanassa kylyssä olimme taasen tänään.