Lauantai-aamuna lähdin kotoa matkalle Soiniin puhumaan nuorisoseuratalon vihkiäisissä. Saavuin Lehtimäelle veljen luo klo ½ 1. Hauskaa oli taas heitä tavata. Rakasta! Hän on minusta sitte kesän virkistynyt. Luulen että hän vielä paranee. Suo Jumala se tapahtua! Hänellä on erinomainen, harvinainen vaimo, ja ne lapset ovat niin herttaiset.
Olin siellä yötä.
Aamulla tultiin noutamaan Soiniin. Tuuli ja pyrytti. Tulin Soinissa Leppäsen kevariin. Puhuin päiväjuhlassa ja iltamassa. On erinomaista joskus päästä niin syvälle maansydämeen kansan keskuuteen ja purkaa sydäntään! Sielläkin: metsillä ja tukinajolla yhä vielä eletään. Ollaan hirveän köyhiä. Ja elinehdot, jos vain olisi älyä ja sivistystä, mainiot. Koko hyvä seurahuone. Olin yötä yhdessä tarkastaja Laurilan kanssa. Hauskempaa seuraa en olisi voinut toivoa. Söimme yöllä tullessamme hänen eväitään. Aamulla syötyämme, läksimme: hän tarkastamaan erästä kansakoulua siellä, minä Lehtimäkeä kohti. Pyrytti lunta jo yön. Kinosti ja tukki tiet. Ja aamulla pyrytti. Mutta tuuli ei sopinut metsään. Laasalasta tuli matkaan opettaja Vierto. Oli ihanaa matkustaa tuossa hienossa, tasaisessa pyryssä läpi metsien, kaikkialla lumivalkeus niin loistavana ja pehmeänä.
Olin Vallinmäessä muutaman tunnin. Tyyne kyyditsi minut ”Hanssin” hevosella Töysään. Olin huolissani siitä tytöstä, miten se mahtoi iltapimeällä päästä kotiin, kun oli tottumaton ajamaan. Mutta kyllä hän vakuutti pääsevänsä.
Kun tulin yöjunassa kotiin, Annikka oli uskollisesti asemalla vastassa. Kotona kaikki hyvin.
Matkani oli itselleni erinomaiseksi ter-veyden uudistukseksi ja henkiseksi virkis-tyk-seksi.