Vaasassa. Viimeinen vaalikiihotusnumero. Kiitos Jumalan, että siitä nyt on päästy! Se on kauheata aikaa ihmiselle, tämä vaalikiihotus.Iltapäivällä olimme Anni ja minä äänestämässä.
Sieltä tullessamme kiersimme Alkiomäen. Minua nyt askarruttaa ulkokartanon asuminen. On hauskaa että Annikin jo alkaa tuntea vetoa Alkiomäkeen; ensin hänelle tuntui vaikealta ajatus erota tästä vanhasta kodista.
On todella oleellinen ero: suunnitella, etsien paikkaa, uuden kodin rakentamista, eikä löytää, aina olla kahden vaiheilla, ryhtyäkö lopullisesti korjaamaan vanhaa kotitaloa, jossa ei kuitenkaan mitään voi saada mielensämukaiseksi, jossa on mahdoton järjestää rakennuksia, vielä mahdottomampi puutarhaa, eläinten hoitoa sitäkin mahdottomampi, olla sitte aina siinä kuin tuskaa tuottavan kivun käsissä, hienoinen epätoivo, ainainen tyytymättömyyden siemen mielessä, – tai päästä yhtäkkiä kiinni kontuun jonka omistamista on unelmoinut, kotimäkeen, jossa voi kaiken rakentaa aiva mielinmäärin, päästä suunnittelemaan tätä rakentamista, viljelemistä, kaiken vakaata toteuttamista, se on toista!