Eilinen päivä on nyt muisto vain. Mutta elin sen ihanoissa lapsuuden muistoissa ja yllättävissä uusissa kokemuksissa. Menimme Hautalaan. Sieltä pyöräilimme Alliselle, ensimäiseen pysähdyspaikkaan ”Ojainris[t]ille”, johon lukuisat paimenmuistomme johtavat tiensä. Istuimme siinä ja lähdimme jatkamaan seuraavan kartan mukaan.
[karttapiirros]
Allinen oli lapsuudessani luonnonniittyä ja korpea. Tervaneva niin vetelää, että vain kaikkein kuivimpana kesäaikana sinne paimenet saattoivat retkeillä sen keskellä oleviin Kuusanta- ja Taikina saariin. Nyt nuo seudut kasvavat rehevinä ruista, heinää, perunaa y. m. Siellä on viljelyksillä kaikki väkevän elinvoimaisuuden merkit. Ja niin suurenmoiset kartanopaikat. Esim. Peltoniemi: Noin 2 ha suuruinen, tiheää, vanhaa koivikkoa kasvava kumpu, jonka reunaan on kaiverrettu talon paikka. Se on varmaan komein talonpaikka Laihialla. Sanoinkin heille: monet miljonäärit kadehtivat teitä!
Ja tämän viljelyksen on yksi miespolvi suorittanut. Laihialta muutti Isokyröön Juho Käkelä perheineen ja osti Komsilan tilan. Hän muutti ensimäisenä talonsa Tervanevan laitaan, sitä ennen siellä oli vain yksi torppapahanen. Hänen tilansa on nyt jo jaettu kahtia, valtavan komeine viljelyksineen. Tapasimme hänet itse, kohta 80 täyttävänä, kainalosauvoilla kulkevana eläkevaarina, mutta mieleltään aika pirteänä.
Jälkeen tulevien polvien kannattaisi tälle miehelle pystyttää alkuviljelijän muistomerkin hänen omalle konnulleen aikanaan.
Tulimme Torstilan kautta takaisin.
Se oli suurten elämysten päivä! Se valaisi maanviljelyksen historiallisen kehityksen luonnollista kulkua.
Onnellisesti saav. kotiin.