Edistysseurojen Kustannus O. Yltä sain tänään 26.000 mk loppusuorituksen kootuista teoksistani. Toimitin rahat postivekselissä Annikalle.
Hetken suuntamerkkejä.
Yleensä alkaa tuntua valtiollisessa elämässä huomattava kääntymys oikealle. Esimerkkejä:
Holsti on lähetetty Lontooseen ja Pariisiin, Kotosen Tukholman lehdille antaman tiedon mukaan, rauhan alkuotteiden saamista varten. Tämä otaksutaan olevan Enckelin oikeisto-venäläistä vaikutusta.
Ulkoministeriön poliittisen osaston johtoon on taas kutsuttu Gripenberg, sanomalehtiosaston johtoon Theslöf – molemmat kiihkoviikinkejä.
Relander on antanut nimittää itsensä Viipurin läänin maaherraksi kysymättä ryhmältä, mutta joka todellisuudessa merkitsee että siten sidotaan maalaisliittolaisten käsiä nykyisen hallituksen politiikkaan nähden.
Sarlin on nimitetty Vaasan maaherraksi, sanotaan: siten myös sitoakseen keskustan käsiä.
Maalaisliiton ryhmässä henkii huomattava oikeistohenki.
Hämmästyen kuulin tänään että meikäläiset oulunlääniläiset aikovat mennä pyytämään ulkoministeriltä Kallion nimittämistä Oulun läänin maaherraksi. Se ei ole niin hämmästyttävää, mutta se, että hän on luvannut!
Pääministeri on yrittänyt Kalliota suostumaan rupeamaan maalaisliiton edustajaksi rauhanneuvotteluihin. Kun Kallio on kieltäytynyt on pääministeri kääntynyt Raatikaisen puoleen. Ja tämä on taas luvannut – jos ryhmä suostuu!
Nyt on asia niin, että siellä pitäisi ehdottomasti olla kielitaitoinen ja vilkkaampi mies kuin Raatikainen. Olin ajatellut Liakkaa. Mutta nyt tulee asema taas ryhmässä hyvin kiusalliseksi, kun aletaan keskustella. R. taas saa syytä loukkaantua. Käsittämätön on vain Rn itsearvostelukyvyn heikkous.
Olla yksin edustamassa maalaisliiton intressejä neuvotteluissa, ymmärtämättä sanaakaan lausuntoja ilman tulkkia, voimatta esittää sanaakaan ilman tulkkia – se on uhkarohkeata. R. tulisi olemaan vain kuulijana joka ei esitä mitään. Ja siten taas ryhmän arvo kärsisi.
Niukkanen olis terävämpi ja sikäli enempi aseman tasalla. Mutta hänkään ei osaa kieliä.
Ryhmäläiset ovat maininneet minuakin ehdokkaana. Kieltäydyn ehdottomasti, koska kielitaidottomuuteni vuoksi en siihen tehtävään pysty. Toiseksi siksi, että hallituksesta ei yksikään ole minua ehdottanut, joten minun tuloni ehdokkaaksi olisi tunkeutumista. Kolmanneksi siksi, että tahdon nyt mennä kotiin. Neljänneksi siksi että en tahdo mitenkään sitoa käsiäni oikeiston politiikkaan.
Minusta alkaa tuntua yhä enempi ilmassa se, että meidän miehissä heräilee haluja saada huomattavia ja vaikutusvaltaisia asemia. Se on tavallinen virkamies-ihanne. Se käy laatuun jos miehellä on virkamiestyö elämäntehtävänä. Mutta jos maalaisliittolainen maamies alkaa asua vuosikymmeniä virkatointen vuoksi kaupungissa, siihen vaikuttavat virkamieshalut.
Olen illalla huomannut, että nykyinen oikeistohallitus osoittaa minulle epäluottamustaan. Ihan meidän omia miehiä myöten. Sehän osoittaa, että persoonallisuuteni tunnustetaan olevan olemassa ja että siinä olevat särmät tekevät vaikeuksia hioa minusta suunnanmukainen ’’virkamies’’.
Tästä havannosta olen itsekseni ylpeä sekä iloinen. Se on tämä joka vapauttaa minut vielä yksityiselämään!
Ja kun minä taas olen köyhänä kirjailijana Laihialla, kun toverit ovat ministereinä ja maaherroina, tuntuu minusta että silloin voin taas hengitellä ja tuntea, mitä merkitsee saada seisoa niin kansanjoukkojen kuin valtakunnan ylhäistenkin edessä niska suorana, lahjomattomana vakaumuksen miehenä. Miehenä, jota ei kukaan voi osoittaa sormellaan sanoakseen: sen tekee hän palkan toivos taikka suosion.
Jos minä en olisi tällaiseen oikeutettu, jos minua sitoisi virkamiehen virkavelvollisuudet ja -edut, kuka silloin edustaisi sitä maalaisliittolaista kansanvaltaa, joka on aatteemme a ja o? Nykyään se olisi valmis valumaan oikeistoporvarilliseen vanaveteen ja sittemmin häviämään ja sekaantumaan siihen.
Maalaisliitto-aate on vasta alkuasteillaan. Sen tärkein tehtävä on luoda suomalaisesti viljelty kansanvaltaan ja maanviljelykseen perustuva yhteiskuntaelämä sosialidemokr. ja porvarillisen yhteiskuntaelämän raunioille.
Minua odottaa tämän työn aatteellinen suunnittelu.
On sanottu että hallitussuunnan kallistuessa oikealle meidän pitäisi se kaataa. Mutta kun sosialisteista ei koskaan ole mihinkään, ne kyllä kaatavat hallituksen, mutta eivät rohkene uutta pystyttää, kaataminen on mahdoton. Meidän täytyy pitää tämä hallitus rauhaan asti.
Suureksi ilokseni huomasin äsken, keskustellessani Kallion kanssa, että hän pitää luonnollisena, jos hänen maaherraehdokkuutensa tulisi kysymykseen, alistaa se ryhmän ratkaistavaksi. Niin pitääkin! Hän on sittenkin mies!