Ihana aamu! Vaasaan lähden.
Vaasassa oli hauskaa ja ikävääkin. Pikku asioita. Hauskaa että Haapala taas oli jalkeilla.
Kotiin tultua sain ikävyyttä kun Kööpikän renki oli kyntänyt perunamaan vaot niin kurjasti. Täytyy laittaa uudestaan.
”Vaasa” on – surettavan alhaalla. Se keittää taas minusta niin alhaista soppaa että mikään kunniallinen lehti ei siihen pystyisi. Minua ei se koske sikäli, että se tarkoittaa minun häpäisemistä, vaan siksi että sanomalehteä, uskonnon varjolla vielä, käytetään tällaiseen.
Vaan – se opettaa minua käyttämään lehteni palstoja toisin.