Kylmää, kirkasta poutaa. Tilani ennallaan. Voi voi kun toipumiseni alkaisi joutua! Kerttu lähti Kurikkaan.
Minulla olisi nyt paljo suunniteltua työtä: routavuosi-romaani; mietekirjani, maalaisliiton aatteellisten tehtävien hetken tarpeen mukaisia selvityksiä Ilkkaan.
Mutta – sairaus pitää kovasti pihdeissään. Joka tapauksessa tahdon pian päästä liikekannalle. Tahdon!
Vanhalta nuoruuden ystävältä Maria Nikkolalta sain tänään mielenkiintoisen kirjeen. Häntä on elämä kovasti kohdellut, mutta hän ajattelee vielä selkeästi. – Niin, meidän silloisten nuorten rivit ovat kamalasti harvenneet! Eikä ole monta vuotta siihen kuin viimeisetkin katoavat näkyvistä. Se on luonnonlaki. Mutta siihen asti kun täällä viipyy pitäisi saada tehdä työtään!