Vaasassa. Lumipyry alkaa yöllä ja kestää yhä iltamyöhällä kun tätä kirjoitan. Lämpö on koko päivän ollut 1 ast. kylmää, mutta näyttää nyt olevan nousemassa 0 kohti. Ensi yö onkin ensimäinen suviyö. Miten naurettavia ja pieniä me olemme! Nyt lehdet pohtivat vaalituloksia selittäen ne kukin puolue niin itselleen edulliseksi kuin suinkin! En rupea siihenkään peliin. Nyt pitää saada lehteen jotain muuta.
Kunpahan nyt saisin vain kirjoittaa, miltä elämä näyttää, sen syyt ja vaikuttimet ja sen, mitä sen uudistamiseksi kaivataan ja pitäisi tehdä! Mutta olen väsynyt ja minun pitää ensin saada hieman levätä. Menen Syvärantaan pariksi viikoksi pääsiäisen jälkeen.
Ihmiskunta sairastaa ihanteiden ja uskon puutetta! Niiltä kun on vanhat ”jumalat” särkyneet ja uusia ei ole kyetty luomaan. Siinä koko vika. Materialismi, aistillinen elämänilo on tehnyt hedelmänsä. Sen mehevyys on poskilta haihtunut, silmissä nähdään vain kurttuposkinen. meluton, vastenmielinen kuori. Sisus mehutonna.
Siitä kaikki kurjuus johtuu. Ja mielettömyys!
Näen laumoittain mielivikaisia ympärilläni. Tuos[s]a pariskunta: oltu naamiaisissa, rouva juopuneena klo 2 yöllä kotiin. Haluaisi näyttäytyä tässä kunnossa miehelleen. Odottaa 3. Mies ei tule. Aamulla tuo ajuri miehen klo 6. Mies edustaa opettajasäätyä, nainen on yhteiskunnallinen toimihenkilö.
Tuossa pariskunta käy oppimassa nykyaikaisia jiu-jitsu-tansseja. Lapsi on palvelijan kera kotona. Palvelijalle tulee solttu vieraaksi. Lapsi pannaan keittiöön. Palvelija on sotamiehensä kanssa herrasväen salissa.
Mies käy joka ilta klubissa. Vaimolla on ikävä. Murjotetaan. Elämä on raskasta. Sitte riidellään. – Vaimo alkaa käydä naisklubilla. Palvelija saa lapset nukkumaan ja lähtee kadulle.
Kaupungin hotellissa istuu trokari ja myy pirtua. Herrat ostavat, naiset ostavat. Kanistereja! Trokari rikastuu. Kaikki hotellissakävijät tuntevat hänet ja hänen ammattinsa. Poliisit, poliisimestarit, – ei kukaan häiritse.
Pöydässä istutaan. Yksi raittiustaistelija, 30-v. raittiusmerkki kravatissa. Ilmestyy pullo. Juodaan. Hän ei puhu mitään!
Sanomalehti ehdottaa: ottakaa te, raittiusväki, toimeksi: hankkikaa noiden kapakkain myynnistä todistajat. Me hyökkäämme. ”Kuka sitä poliisin virkaan!” Mutta parjataan! Valitetaan.
Tässä on mies, joka hevoslääkärinä on pannut kokoon ½ milj. pirturesepteillä. Tuomarit eivät ole häntä tuominneet. Mutta ilmiantajia on sakotettu. Hallitus lähettää hänet asialleen toiseen valtakuntaan.
Tällaisia aivan loppumattomiin!
Se on kurjuuden kuva. Minä kirjoitan niistä sarjan viivanalusia!