Kotona. Tulee lunta ja maa on uudestaan lumen peitossa. Paavo meni Ilkkaan ja minä sain jäädä kotiin. Olen lukenut J. Anker-Larsénin kirjan Martta ja Maria. Ja on ilo todeta, että Europassa taas alkaa nostaa päätään siveellisesti ja ihanteellisesti korkealle tähtäävä uusi romantiikka. Mutta on aivan varmaa, että jos Suomessa tällainen kirja olisi kirjoitettu, se saisi ankaran arvostelun tarkoitusperäisyydestään. Sillä se on näkyvä. Ja kouraan tuntuva. Minä sen täydellisesti hyväksyn.
Muistuu mieleeni omat ”kootut teokseni”. Kaksi viimeistä nidosta ladottiin talvella, mutta vielä jäi latomatta ”Syteen taikka saveen” sekä ”Kylistä, kodeista ja vainioilta”, jonka korjaamani kappaleen he ovat hukanneet. Olen kehoittanut sitä kopioimaan jostain kirjastosta, mutta sitä tuskin saavat aijalliseksi. Teokseni ovat nyt jo olleet Söderströmilläkin taas 4 vuotta, eivätkä tule valmiiksi. Olen vähitellen tullut siihen ymmärrykseen että julkaisemista viivytetään tahallaan. Tarkoitusta en ymmärrä, mutta [lienee] minuun kohdistuva kosto siitä, että aikanaan tyhmässä innostuksessani menin Ed. S. Kust. Oy:lle luovuttamaan niiden omistusoikeuden.
Tämä kylmyys masentaa mieltäni. Se estää syntymästä suunniteltua jatkoteosta sarjaan Patriarkka – Keisaririkos. On tapahtunut usein ettei kirjeisiini, joissa olen kysellyt, ei ole vastattu.
Näin ihminen kuolee jo ennen kuin muutto tulee.
Nuorisoseuroissa on minun kirjani ja aatesuuntani hylätty. Nuorisoseura-kirja on nykyiselle nuorisolle tuntematon. Ja minusta heidän pitäisi juuri se lukea ja lisäksi Nuoriso ja elämä. Mutta kukaan ei niistä puhu. Uudet johtajat ovat niitä vastaan.
Epäilemättä kehityskulku on luonnollinen. Minä vanhenen. He työntävät minut syrjään – vanhenneine aatteineni. Sehän on luonnollista. Vika on minussa. Mielikuvitukseni suunnittelee lakkaamatta uusia kirjallisia suunnitelmia, ja uusia nuorisoseuratyö-ehdotuksia. Mutta toteuttamisinnostuksen iskee alas kylmästi arvosteleva todellisuus. Olen ilmeisesti vanha, ilman että itse aina sitä huomaan. On astunut esiin uusia tekijöitä jotka paremmin mukautuvat aikaansa.
Mutta niinhän pitääkin käydä! Se on kehitystä. Vanhain tulee pienentyä, kutistua, että nuoret pääsevät kasvamaan.
Illalla olimme kylyssä. On se sauna kumma laitos. Sen jälkeen tulivat Tohtori ja Tohtorinna iltavisiitille. Ja siihen sattui pastori Kärkikin. Se oli hyvin hauskaa. On hyvä että ihmiset tulevat kotiimme.