Kaupungissa. Nyt sain käydä veli-Haapalan sairasvuoteella. Pelkään että se on sittenkin hieman vakavampaa. Yskökset tuovat verta. Kuume oli poissa. Mutta hän yskii. Toivotaan kuitenkin parasta. Näin unta viime yönä. Muurattiin korkeata tornia, kuin kirkontornia. Siellä tornin yläpäässä juoksivat tiilenkantaja- ja savipojat vapaasti, aivan kuin maan päällä.
Seisoin jonkun kanssa suuressa holvissa, joka oli uusi, mutta se oli halennut, katto ja vastakkaiset seinät, noin 2–3 desim. aukko. En muista enempää. Holvi ymmärtääkseni piti olla kirkko. Joku yleinen huone ainakin. Minun huoneeni se ei ollut, eikä minulla ollut sen kanssa tekemistä. Mutta minua kummastutti muurin halkeeminen.
Minä pelkään että se tietää kansallisonnettomuutta.
Solvauksia maalaisliittolaisia ja erittäin minua vastaan tasavaltataistelussa osoitetusta ’’itsepäisyydestä’’ jatkuu yhä. Nyt luin niitä taas Pellervosta ja Nykyajasta.
Mutta ne eivät minun mieltäni masenna. Se on vain luokkatietoisen ylimystön raivoa siitä, etten ole antautunut heidän aseenkantajakseen. Minun sydämeni on levossa. En petä kansaa, jota olen ruvennut palvelemaan. Taistelen niin kauan kuin jaksan. Kansan asia voittaa. Sen täytyy voittaa. Se perustuu kehityksen luonnonlakiin. Sen puolella on jumalallinen ja inhimillinen oikeus.
Mitä merkitystä olisikaan kulttuurilla, jollei sen tehtävänä olisi pääasiassa nostaa kansan kaikkia kerroksia ja sitä tietä viedä tasa-arvoa, veljeyttä ja yhdenvertaisuutta kohti? Niin mitä? Sanokaa! Mitä Jumala tekee noilla huippu-ihmisillä jotka järjestään samalla tulevat narreiksi! Ei! Luojan tarkoituksiin sopii paremmin joukkojen kasvattaminen normaali-ihmisiksi.
Kävimme saunassa. Käytin äitini saunassa. Kylvin, pesin. Hyvä Jumala, kuinka kuihtunut hänen ruumiinsa on!