Yhä poutaa, ja etelästä vahva tuuli. Hanget sulavat ja räystäät vuotavat. Kevät lähenee. Helmikuun alussa oli suoja. Tuleeko sula vesi huhtikuun alussa? Minulla on nyt hyvää aikaa lukea ja ajatella. Niinpä joudun kyselemään nykyisen ajan mataluutta ja sen taustalta kohovaa suurempaa ja korkeampaa.
Rahaa ja huvituksia on yhä tunnussana. Paljo joutoaikaa, vähä työtä. Elämän viisastumisesta ei moni välitä. Kirjallisuudenkin modernismi usein humbuukia.
Mutta minä luulen, että sittenkin kaikki tämä valmistaa uutta aikaa, uuden ihmisen, uuden ihmiskunnan tuloa. Sen tuloa valmistettaessa täytyy kaikkien vanhalla, roomalais-saksalaisella pohjalla lepäävien elämän arvojen tehdä täysi vararikko.
Merkki uuden ajan tulemiselle oli Venäjän ja Saksan sekä Itävallan monarkkisten järjestelmien kukistuminen. Nyt käy kumous ihmisten elämänkäsityksissä; sosialismi, bolshevismi, kommunismi, kupismi, futurismi, dadaismi ja lukemattomat muut ismit. Ne eivät sinään tule elämään, sillä niissä on vain ituja, joista kasvaa kasveja, joista muodostuu uusia elinkykyisiä aatteita. Nämä ”nuoret” vallankumoukselliset kykenevät särkemään mutta eivät luomaan. Lapsia! Mutta kun ne kasvavat niistä voi tulla jotain!