Helsingissä. Ensin tuli luokseni Sunila, selvittämään hallituksen jäsenten välisuhteita. Sanoin suoraan, että hän ei saa kohdella Kalliota, niin kuin on tapahtunut, asettamalla kyseen alaiseksi hänen maalaisliittolaisuutensa. Hän väitti ettei ole niin tapahtunutkaan. Sanoin että heidän, jotka nyt ovat puolueen näkyvimmät johtomiehet tulee sopia, liikkeen kokonaisuuden nimessä.
Sitten tuli Vesterinen. Samaa.
Voi voi kun nämä ihmiset osaisivat – neuvotella!
Sitten Kaila.
Tapasin Kalliotakin ohimennen, ja Finneä puhelimessa. Hän jauhaa Vilkama-asiaa.
Surettava on Viipurin l. maaherran vaali. Väittävät että Relander on tahtonut syrjäyttää Joukahaisen ja – meni oikeistolaisen hallitusenemmistön turviin. Niin, hänen suuntansa eroaa maalaisliitosta yhä kauemmaksi, eikä uskota hänen kykenevän hallitsemaan asemaa. Sanovat ettei hän kykene hallitsemaan tehtäviään, eikä edes harrasta muuta kuin matkustelua. Surettaa, surettaa!
Kieltolakiliitto oli ensi kertaa omassa kodissa. Hyvin hauska kokous johtokunnalla.
En tavannut nytkään prof. Runebergia. Tulee vasta 28 p.
Illalla saattoivat Paavo ja Ilmari minut junaan.