Kotimatkalla. Kärjen, Loukon ja Hanhisalolaisten seurassa. Miellyttävää. Niin. Nykyään useimmat ihmiset kärsivät jos joku toinen ansaitsee enempi kuin he.
Kuinka vaikea olisikaan minun elää, jos minä nauttisin ryhmäni, erilaisten aatetov. kesken suurinta palkkaa. Nyt hyvin useat ryhmätoverini nauttivat
Kirkko ja valtio! Niin, meni mieleeni, miksi kirkko nytkin on aivan elämästä syrjässä? Siksi, että papisto märehtii sitä uskoa, joka oli ennen, mutta joka ei enää henkisesti elätä. Tästä tilasta minun tulee vielä kerran pistää romaani: Kansan henkinen nälkä, vihan petos, veljeyden kaipuu, elämä korvessa, vanhat menneet, uusia ei löydetä. Paimenet nukkuvat, mässäävät, ajattelevat virkaylennyksiä. Lain turvaa eduilleen välittämättä kansan henkisestä nälästä.
Siinä se on. Kirkko on tyhjäksisyöty lammashaka.
Tämä aika on menettänyt rakkauden lahjan, se on vaihtanut sen vihan-intohimoon.
Kotiasemalle saapuessani on siellä vastassa Anni ja Paavo ja sitten me tulemme kotiin.
Ja minä tapaan salissa sen uuden ’’kotilieden’’ jonka muurari on tällävälin käynyt Paavon piirustusten mukana tekemässä. Huomaan että se on todellakin hyväksyttyjen piirustusten mukainen. Tekee lämpöisen ja kodikkaan vaikutuksen.