Olemme nukkuneet vaunuissa Vilnon asemalla. Herään kirkkaassa auringonvalossa. Tulee pouta. Alamme valmistua lähtemään klo 8. Vaunumme liitetään junaan. Jo vaunuun tulee Vilnon maaherran päivälliskutsu.Eilisiltainen teki hyvän vaikutuksen. Hienosti olivat jättäneet kaikki väkijuomat pois pöydästä. Syönti kestikin vain 1 tunnin. Suomen lähettiläs Procopé oli vastassamme tunnetun loistavan ystävällisenä. Istuin pöydässä hänen vieressään ja tarinoimme.
Täällä on jo hyviä metsiä ja puutavaraa asemilla.
Saavutaan Binjakonjaan. [myöh. kirjoitusasun tarkennus: ”Benjakonin asema ja koelaitos, kirjassa Bienjakonja] 4 valjakolla sharabanilla maatalouskoeasemalle. Sama nimi. Ruis 3 dm. Tie leveä, ojaton. Erinomainen vastaanotto. Aamiaispöytään. Tervehtii koeaseman johtaja viitaten maidemme yhtäl. kohtaloihin, mahdollisuuksiin kauppavaihtoon. Puhui elävästi. Vastasi kansanedustaja B. Heikkilä jonka käänsi ranskaksi min. Procope. (Isäntä: Lastovski) [Lastowski].
Koeasemaa hävitettiin sodan aikana 11 kertaa. 8 kertaa oli se eri joukkojen hallussa. Laboratoriossa tutkitaan kemiallisia aineosia (kasvien). Perunasyövän ja lumihomeen vaikutuksia näytetään. Esittelijöinä laitoksen johtaja ja Vilnon professori kilpaa. On niillä miehillä intoa ja temperamenttia! Tarkastetaan kaura ja ruislaatuja. 9 ¤m alalta jalostamattomia ja jalostettuja ruistähkänäytteitä. Koeaseman perustaneet yhdistykset 2 v. ennen sotaa. Sodan syttyessä vietiin tireht. Venäjälle. Sodan jälkeen alettiin uudestaan. Valtio antaa avustusta. Kaurakoekylvöksillä kaksi akkaa kuokki tarhojen väliä kuohkeuttaen, koska maa on märkyydestä kärsivää ja tahtoo kuivua. Haraus tulee kalliiksi. Mutta maassa asuu 70 henkeä ¤km ja väkeä on kyllä tuollaiselle haraamistyöllekin. (Herrasmies, jonka esiintymisessä näkyy käskijä: Hänellä oli Mohilevin kuvernementissa 30,000 ha maatila, mutta sen veivät bolshev. Nyt hän on virkamiehenä maataloushallituksessa.)
Koeaseman laajat pellot ojattomia, muokkaus matala, juolaheinää vallassa. (Vaimot haraajina: paljain jaloin, huonot pukimet, orjan leima kasvoilla, täydellinen kulttuurin puute. Surullinen vaikutus.)
Professori: ”Tämä on tälle paikkakunnalle paras politiikka kulkea talosta taloon opettamassa lannoitusjärjestelmiä”. Lubinista [lupiini] etukasvina saatu huonompi tulos kuin Saksassa. ”Täällä maapohja köyhä, Saksassa voimakkaampi”. Näytekenttä: lubinia joka kolmas vuosi, ohra jälessä, ei karjanlantaa.
Köyhä maapohja! (Professorimme on Bokajski) Herra Wentslawovitz menee ostamaan Ruotsista karjaa. Sieltä saa 5 v. maksuajalle, valtio takaa.
Lähdemme taas Sharabanilla, nelivaljakolla, katsottuamme talon.
Koeaseman porttipielessä risti Kristuskuvineen. Kokeita lumihometta vastaan.
Kallio puhui kiitokset talon isännälle. Ministeri Procopé käänsi. Ksch ja eläköön!
Tulemme nyt tielle jonka kahden puolen Katariina 2:nen on istuttanut puita ja – Napoleon palannut 1812. Kansakoulu, taas risti.
(Hevos- ja karjakauppaa Puolaan!).
Sodanaikana hävisi aurat, saksal. veivät. Otettiin käytäntöön saha-sahra!
Ent. pienvilj. 2–3–6 metr. ja 5 km, pitk. Rajana ei oja, vaan ruohopenger.
Saavutaan [yliviivattu] 310 ha suuruiselle tilalle. Borostkun [Boroshkin]. Ihanat pensasistutukset kartanolla. Poika saapuvilla, hoitaja. 800 ha koko ala 8 vuorovilj: 2 v. apila. Nyt 1 puna ja 1 valkoapila. 300 ha peltoa, muu metsää. Punakirj. puolal. maatiaiskarja. Keskim. maidontuott. 3000 kiloa, rasva 4,2. Eläimen keskipaino 500 kg. Myös mustaa karjaa. 3 kertaa kaikki täyd. hävitetty. 4000 litr. keskim. maidonanto mustilla, 3,6 rasvaa.
Suurtilalle. Boroshkin[in] perhe omistanut tämän tilan vuodesta 1730. 25 v. sitten pani vuokramies kaikki maat tattarille. Tämä ja edellinen tila ovat koeaseman jonkullaisia haaraviljelyksiä ja vaikuttavat suurelta osaltaan seudun maanviljelyksen johtoon. Tässä on hollantilainen karja.
Käynti työväen asunnossa. Tekee masentavan vaik. Laaja omenaviljelys. 1000 omenapuuta.
Rengistä itseoppinut nuori tilanhoitaja, paras seudun maanviljelijä.
Vagnerin [Wagner, pankinjohtaja Carl W.] sahalla. Perustettu tilan omaa tarvetta varten, mutta ostaa hieman muiltakin. Tuotanto 3000 st. Saha verrattain alkuperäinen.
Työväen asuntokylä ja talonpoikain. Juutalaisia kaupan ovella. Uusi osuuskaupan talo.
Vagnerin suurtilalla. Valtavat vainiot. Lubinia, ruista, hoidettuja laitumia.
– ei ojia.
Navetassa ja sikalassa. Molemmat samassa.
(Asukkaat ruteenejä, suurvilj. puolalaisia). Hävitetty sodassa. Sikataloutta kehit. Perunoita sikatalouteen. Nyt 200 sikaa. Aikoo vasta pitää 1000 sikaa.
Joukko naisia ja lapsia. Naisille kiire laittautua. Iloisuutta. Sihvola otti kuvan. – Ohi ajetaan salaojitetun alueen. Mitkä mahtavat vainiot! Tänä kesänä salaojitetaan 60 ha. (Äskeisessä naisparvessa oli hyvin ruokaantuneita, mutta alhaisen kehit. puute). Taloon tullessa: haikara pesässään! Miettii, mihin viedä lapsen. – Katsotaan hevoslaumaa. Ja talon työväen ”laumaa”. Oksista aitoja.
Saman omistajan kolmannella kartanolla kävin kahdessa työväen asunnossa. Molemmissa pieni lapsi, toisessa äiti liekutti kiikussa, toisessa lapsi plattasi vesiastialla. Useita naisia ja lapsia. Kamala haju, kivilattia. Sikolättimäistä.
Tällä tilalla hoidetaan lypsykarjaa. Sekarotu. Vuosilypsy 3600 kg.
Wielkie Poleczniki.
Herra Carol Wagner.
Saavumme tämän suunnattoman tilan 6:nnen polven omistajan asunnolle. Se on suurenmoinen sukutila. En ole ennen sellaisessa yksityiskodissa ollut. Isäntä on nuori. Eteinen loistava. Peseytymiset vierashuoneissa. Taulut. Suku lie porvarillinen. Sukukuvat ruokasalissa. Ovet, ikkunat. Seinät. Kellot.
– Mutta. Paneppas nuo nuoret ihmiset, jotka käsin sontaa levittävät, seisovat ryhmässä meitä katsellen, asuvat noissa sikoläteissä – paneppas heidät nuorisoseuratyöhön! (Niukkasen kuva).
Lähdemme sukutilalta, saavumme toki taas ilman kaatumatta pienelle rautatiepysäkille. Siihen tullee samalla tavarajuna johon meidän vaunumme on liitetty. Nousemme junaan ja kulemme kohti Vilnaa.
Talonpoikaisrakennukset ovat seinilleen matalia, usein ympyräisistä hirsistä, korkeat olki- ja usein pärekatot. Tyyli: [A:n piirros]
Kylät ja talot suunnattoman likaiset. Lanta kaikkialla.
Tullaan Vilnaan. Asemalla Suomen ja Puolan liputus.
Portti jonka alatse käydään lakittomin päin.
Yliopisto 1578. Juhlasali. Kuningas Stefan Patorin [Báthori] kuva, joka perusti yliopiston. Isompi juhlasali – aikoinaan ryssäin kirkkona. Lattiat laskettu kivilaatoista. Raput ylöspäin nousevissa kivilaatoista. Yliopiston rehtori esittelee. Professori Lussits. Tämä on Puolan toinen yliopisto. Puolan ensi kapinan jälkeen 1832 sulettiin ja avattiin uudelleen 1918. Rehtorin sauva oli Eremitagen museossa. Kun Puola taas vapautui 1918 pantiin yliopisto heti pystyyn 6 kuukaudessa. Tätä taloa käyt. Venäjän vallan aik. kouluksi. Myös marsalkka Pilsutski istui karsserissa kun puhui puolaa. Myöhemmin hän tuon pöydän päällä allekirjoitti Puolan tasavallan perustamiskirjan. Yliop. 6 tiedekuntaa. Lipussa: Isänmaa, Tiede, Kunto.
Merkillinen pöytä Stan. Auk. ajalta. – Olemme, tultuamme ovesta ulos, läpikäyneet Vilnan yliopiston. Piha ”Peter Skarkan” [Zsarska] piha. Hän oli jesuitta, rehtori ja politikko. Jo 1773 jo perustettiin erityinen kansanvalistuskomissioni, – valistusministeriö.
Ulkopihassa ollut Puolan kapinan jälk. maaherra Muravjovin kuvapatsas jonka ohi piti aina kulkea lakitta päin. Sen vastap. nyk. kuvern. asunto, jossa ennen asui Napoleon.
Vilnon katetraalissa käytiin. Kaunista soittoa ja laulua.
Kuvitus Kuninkaallisessa kappelissa joka on rakettu 16 sataluvun loppup.
Jumalanp. tässä toim. vain toukok. joka ilta.
Tunnelma katsellessa ja kuullessa ihmisten kulua.
Vilnan linnanmäellä, kolmen viime kapinan johtajan teloitettujen haudalla puuristi, nurmikivi, orjantappuraseppele puusta. – Linnasta raunioita jälellä. Hajotettu 1795 kapinan jälkeen.
Illalla klo 8 olimme Vilnon maaherran Ratscevizshin päivällisillä. Tutustuin 70-v. sanomalehtimieheen. Se oli hauska. He ”luovat” liittoa Puolasta – Espanjaan Euroopan suojaksi.
Vaunuun nukkumaan.